Polkuja ja pannukahvia

Lauhanvuoren kansallispuisto on tullut tutuksi vuosikymmenten varrella. Useimmiten tulee käytyä Spitaalijärvellä ja näkötornilla, joskus Kivijadalla ja Aumakivellä. Pari vuotta sitten sain kansallispuistoon uusia näkökulmia vuoren lakea kiertävällä 16 kilometrin Geobike-reitillä. Se on koko matkaltaan helppo mutta sen vuoksi vähän tylsä. Lauhanvuoren kansallispuistossa maastopyöräily on kuitenkin sallittua kaikilla poluilla, joten tämänkertaista maastopyöräreissua varten etsin kartalta ne kansallispuiston kohteet, jotka ovat vielä olleet käymättä: Huhtakorven lähteikön ja kivijadan, metsäpeura-aitauksen sekä Leikkistenkankaan. Jätin auton tien sivuun Kivijadan viitan kohtaan ja lähdin suoraan metsäpolulle kohti Kaivolammia. Alku oli vanhaa, kovasti heinittynyttä metsätietä, jossa oli tukeva sorapohja. Märkä heinikko kasteli sukat ja vähitellen kenkien sisäpuolenkin. Teeri lähti lentoon polun vierestä. Jo puolen kilometrin päässä matkan katkaisi ihana solina. Tien alitti kirkasvetinen p

Aiemmin kesällä tapasimme Repovedellä melojia, jotka olivat kahden yön vaelluksella varsin kevyellä melontakokemuksella. Melonta on laji, jota mielelläni harrastaisin, jos asuinpaikkani olisi runsasvesistöisempi. Keski-ikäisen elämäni varrella olen kokeillut kajakkia vain pari yksittäistä kertaa, mutta lyhyitä kanoottiretkiä harrastamme Kyrönjoella kerran kesässä. Sen verran melonta on kotona ollut tänä kesänä puheissa, että kävimme pari viikkoa sitten 11-vuotiaan poikani kanssa kokeilemassa kajakkikaksikkoa eli kaksin melottavaa kajakkia ohjatusti Seinäjoella. Kun melontakärpänen puraisi häntäkin, aloin tositarkoituksella selvittää, pääsisimmekö vielä tänä kesänä yhden yön melontaretkelle. Retki järjestyi Kalajoelle, missä ystäväpariskuntamme asuu. Perämeressä Kalajoella sijaitsee upea Rahjan saaristo, jonne Metsähallitus on rakentanut kaksi autiotupaa. Saarista löytyy myös useita laavuja ja kevyempiä tulipaikkoja. Kajakit saisimme huokeasti Kalajoen Ladulta, jonka melontatarvikevaras

Kurikkaan on kesäaikaan helppo lähteä tutustumaan vesiltä käsin, ellei kanoottiin nousu hirvitä. Kanootin vuokra maksetaan jäätelökioski Torin Tötteröön, josta saa mukaan pelastusliivit, melat ja avaimen urheilukentän rannassa sijaitsevan kanootin lukkoon. Etelä-Pohjanmaa ei sattuneesta syystä ole vesiurheilun keskuspaikkoja - aika vähän täällä on melottavaakaan. Jos Kurikka jostain vesiurheilusta on tunnettu niin vesihiihdosta, jota täällä harrastetaan jopa SM-tasolla. Kurikan kirkko Kyrönjoesta nähtynä. Urheilukentän rannasta lähtiessä reitin valitseminen ei ole kovin vaikeaa. Voi lähteä myötävirtaan Koskenkorvan padon suuntaan tai vastavirtaan Jyllinkoskea tai Pitkäkoskea kohti. Joen virtaus vaihtelee sen mukaan, juoksutetaanko Pitkämön tekoaltaasta vettä vai ei; harvemmin sitä kesäaikaan on kuitenkaan tarve ainakaan pitkään juoksuttaa. Melominen vastavirtaankin on siis hyvin leppoisaa hommaa. Meillä oli retkellämme mukana ensikertalainen, 11-vuotias poikamme. Kurikan kaupunki tarjo