Polkuja ja pannukahvia

Kun viime kesänä valmistauduin poikani kanssa Karhunkierrokselle, kävi ilmi, että äitiänikin kiinnostaisi lähteä vaeltamaan. Aloimme syksyn tullen haudutella yhteistä reissua tälle juhlavuodelle, kun äiti täyttäisi 70 vuotta, minä 40 ja poikani 10. Ajoitus olisi erinomainen; äiti on vielä hyvässä kunnossa, ja poikani suostuu vielä lähtemään mukaan ja jaksaa jo kävellä pitkiä matkoja rinkan kanssa. Kohdetta haeskeltiin pitkin kevättä. Toivoin tälle reissulle tunturimaisemaa, mutta päivämatkat eivät saisi ylittää kymmentä kilometriä. Kartanlukutaitoakin meillä on, mutta silti tuntui hyvältä suunnata jonnekin, missä olisi muitakin.  Lopulta otin tarkempaan syyniin Hetta-Pallas-reitin. Kokonaisuudessaan se olisi liian pitkä, mutta reitille ja sieltä pois pääsee väliltäkin. Tavoitteeksi muodostui noin 36 kilometrin vaellus Ketomellasta Pallastunturille. Neljälle päivälle jaettuna päivämatkoista ei tulisi liian pitkiä. Jonkin aikaa mietimme sitä logistiikkaongelmaa, että lähtö olisi paikasta