Polkuja ja pannukahvia

Lauhanvuoren Geobike-reitti on ollut ajatuksissani koko olemassaolonsa ajan. Nyt oli tilaisuus käydä koeajamassa vuoren lakea kiertävä 16 kilometrin lenkki. Kätevintä on lähteä myötäpäivään viitoitetulle reitille Lauhanvuoren laelta näkötornin luota, mutta myös Spitaalijärven parkkipaikalta on mahdollista reitille suunnistaa.  Olen taktisesti myynyt ensimmäisen maastopyöräni miehelleni, ja sainkin hänestä pyöräilyseuraa, kun kuulopuheiden perusteella vakuutin reitin olevan läpeensä mukavaa ja helppoa ajettavaa. Yöllä ja aamulla oli pakkasta ja syyspäivästä tuli aurinkoinen ja tuuleton - siis upea. Maassa oli kuuraa, kun polkaisimme näkötornin parkkipaikalta matkaan. Lauhanvuoresta on tuttua tien toinen puoli merkittävimpine luonnonnähtävyyksineen, mutta Geobike-reitti vei tuntemattomammille seuduille. Alkumatka oli laskettelua pakkasen kohmettamalla helpolla single trackilla. Hieman piti tarkistella, miten perässä tulija pärjää, mutta hyvin pian tavoitin saman huolettoman flow-fiilik

Kuukausi sitten huomasimme, että nelivuotiaamme jaksoi kävellä retkellä jo neljän kilometrin matkan. Tästä riemastuneena aloin suunnitella syysloman perheretkeä päiväretkietäisyydelle mutta kuitenkin naapurikuntia kauemmas. Kohteeksi valikoitui Seitsemisen kansallispuisto Ikaalisten ja nykyisen Ylöjärven alueella. Kartan ja reittikuvauksen perusteella 6,3 kilometrin mittainen Torpparin taival vaikutti monipuolisuudessaan vaivan arvoiselta. Lähtöpisteeksi päätimme Multiharjun parkkipaikan, jolloin reitin puoliväliin osuisi nuotiopaikka ja loppumatkan välietapiksi Koveron perinnetila . Syysloman säät vaikuttivat ennusteiden mukaan niin epävakaisilta, että hyödynsimme heti loman ensimmäisen päivän, jolloin paistoi aurinko. Tuuli oli kylläkin kova ja kylmä. Lähdimme heti aamulla kotoa ja poimimme mummin matkalta kyytiin. Perille päästyämme automatkaan väsyneet lapset kirmasivat onnellisina aarniometsässä. Oli tekemistä saada heidät pysymään polulla!    Puolentoista kilometrin kohdalla alko

Tänä aamuna oli tarpeen saada kulutettua pari tuntia Seinäjoella. Koskaan ei ole tullut käytyä Paukanevalla, mutta nyt siihen oli oivallinen tilaisuus. Sääennusteet päätyivät lupailemaan sadetta, mutta aamulla pilviverho kuitenkin repeili sopivasti ja synkimmät pilvet väistyivät. Paukanevan reunamilla lähtöpisteitä on kolme. Nurmosta olisi ollut lyhyt matka näkötornille, mutta päätin kuitenkin lähteä Ylistaroon ja Vaasaan johtavan tien varresta. Paukaneva sijaitsee valtateiden keskellä; kaakossa sitä rajaavat Seinäjoelta Lapualle johtava tie ja rautatie, pohjoisessa pienempi Kiikuntie. Astelin pitkoksille kahdeksan jälkeen. Ensimmäiset 700 metriä lintulavalle saakka olivat esteetöntä, leveää baanaa. Alkumatkasta reitin varrella oli esteetön käymälä. Reitti kulki rämeen keskellä, joten näkyvyyttä ei ollut kovin pitkälle. Esteettömän osuuden jälkeen reitti jatkui notkolle taipuneina komposiittipitkoksina. Pitkokset olivat karhennetut eikä merkittävästi haitannut, että ne olivat paikoin j