Polkuja ja pannukahvia

Edellispäivän hieman epäonnisen pyöräreissun jälkeen sain ilmaisen välinevuokran. Aamulla pakkasta oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Tein termospulloon kaakaota, pukeuduin kohtuullisen lämpimästi ja suuntasin vuokraamoon hakemaan alle talven hittituotteen, liukulumikengät. Tämä olisi upea päivä nautiskella maisemista! Olin päättänyt suunnata Kiilopään tunturikeskukselta Latvakuruun. Pinnanmuodot pysyisivät maltillisina, mutta Ahopään rinteeltä olisi hieno näköala Kiilopäälle päin. Kiinnitin liukulumikengät vaelluskenkiini ja aloin nousta Ahopään suuntaan. Pidin hiihtoladun näköetäisyydellä, jotta pääsisin samasta poroaidan portista, mistä latukin menee. Sitten suuntasin poroaidan viertä vasemmalle. Aurinko alkoi hitaasti lämmittää, ja varsin pian alkoi tuntua, että toppatakki oli tälle reissulle liikaa, vaikka miten oli tarkoitus edetä hitaasti ja nautiskellen.    Liukulumikengät toimivat juuri niin kuin olin kuullut. Meno oli helppoa tassuttelua tasaisell

Olen elänyt maastopyöräilyssä kuivaa kautta sen jälkeen, kun syyskuussa pyöräilimme Seinäjoelta polkuja pitkin Kurikkaan. Reissu oli pitkä ja rankka ja minulle teknisesti liian vaativa, eikä sen jälkeen ole huvittanut koko laji. Talvilomalla lähdimme Saariselälle. Siellä talvipyöräily on ottanut isoja harppauksia eteenpäin, ja reittejä löytyy kymmeniä kilometrejä Kiilopäältä Kaunispäälle. Olihan niitä testattava, kun maastopyöräilijäksi itsensä kuitenkin määrittelee. Vuokrasimme 8-vuotiaan poikani kanssa läskipyörät. Poika on jonkin verran ajanut polkuja sulan maan aikaan mutta läskipyörällä tai ylipäänsä jalkajarruttomalla pyörällä ei koskaan. Lähdimme helpoksi merkittyä reittiä Kiilopäältä Kirkkokurun kautta Sivakkaojaa kohti. Olimme molemmat alkuun päästyämme aivan liekeissä! Ura oli lumipyryjen ja suojasään jälkeen huollettu huolellisesti ja pakkanen oli sen sopivasti kovettunut. Aurinko paistoi, ja lumihanki peitti kivet ja juurakot. Saatoimme keskittyä pelkästään nautiskeluun lum