Polkuja ja pannukahvia

Vaasan ja Porin puoliväliin sijoittuva Kristiinankaupunki on yksi suosikkikohteistani kesällä. Olen jo parikymmentä vuotta tehnyt joka kesä retken Kristiinankaupunkiin, melkein aina äitini kanssa. Nykyisin mukana on kolmaskin sukupolvi. Kohteet, joissa päiväretkellä käymme, vaihtelevat vähän elämänvaiheen mukaan: A. Talaksen kauppa, kenkäkauppa, Ulrika Eleonoran kirkko ,  uimaranta, ehkä lounas Jungman-ravintolassa merenrannassa, leirintäalueen jäätelökioski hervottoman suurine annoksineen. Tärkeintä on aina nauttia kaksikielisen pittoreskin puutalokaupungin merellisestä tunnelmasta.   Tämän ja viime kesän tärkein kohteemme Kristiinankaupungissa on ollut Kanuunakallio, jota kaupunkilaiset eivät itse liiemmin mainosta. Pukinsaaren leirintäalueelta jatketaan eteenpäin Skatantietä senkin jälkeen, kun usko jo loppuu. Viimein tulee T-risteys, josta käännytään vasemmalle ja ajetaan retkeilyalueen parkkipaikalle asti. Jo parkkialueelta lähtevät portaat viestittävät, että lastenrattaita

Viime viikonloppuna ajoimme maastopyörälenkillä Käräjävuoren yli. Kurikka on yllättänyt vuorillaan monta kertaa, ja niin kävi taas. Käräjävuoren laki on suureksi osaksi paljasta kalliota, ja parhaalla paikalla on Myllykylän Maa- ja kotitalousseuran rakentama laavu. Päätin palata vuorelle ensi tilassa perheeni kanssa. Lähdimme iltakävelylle Käräjävuorelle heti seuraavana päivänä. Henkilöautolla pääsee mukavasti Käräjävuorentieltä vuoren pohjoispuolelle niin, että kävelymatkaa laavulle jää vain kolmisensataa metriä. Kunhan löytää vuoren juurelle, viitat ovat selkeät ja polku leveä. Laavun seinässä on kartta uudesta usean kilometrin mittaisesta ulkoilureitistä, joka kiertää vuoren. Lasten kanssa tyydyimme tutkimaan vuoren lakea. Jäkälän ja sammalen peittämillä kallioilla oli askeleissaan vähän epävarman taaperonkin mukava kävellä. Kuusivuotiaan kanssa etsimme geokätkön. Käräjävuorelta on louhittu kiveä, mm. Kurikan kirkon perustuskivet ja Nuijamiesten muistomerkki Koskenkorva