Polkuja ja pannukahvia

Pienempi lapsemme, 5-vuotias tytär, on ollut pahoillaan siitä, että häntä ei otettu tänäkään kesänä vaellukselle. Lohdutukseksi tarjoilin hänelle yöretkeä vielä ennen kuin koulu ja eskari alkaisi. Vaellukselta kotiutuminen jätti itsellenikin vielä kaipuun nauttia Suomen kesäisestä luonnosta niin läheltä kuin pääsee. Puolison vapaapäivät eivät osuneet yksiin säiden kanssa, joten olin lähdössä yksin lasten kanssa. Järjestely oli siitä mainio, että ensi kesän reissuja miettiessä olen jo varovaisesti harkinnut lähtemistä lyhyelle vaellusreissulle yksin molempien lasten kanssa. Tulisipahan kokeiltua tässä lähempänä, miten sujuu. Tytär ei halunnut "mihinkään hyttysmetsään", joten päätin ottaa varman päälle, vaikka hyttysiä ei ole nyt loppukesästä näkynyt oikein missään metsässä. Kohteeksemme valikoitui Kristiinankaupungin Kanuunakallio, missä ei olekaan tullut lasten kanssa pariin kesään käytyä. En ollut telttaillut siellä ennemmin, mutta käsittääkseni muuta erikoista ei ollut kuin