Pohjoisen poluilla 4/4: Yö Sallan kansallispuistossa

Matkamme kulki yhä pohjoisemmas, ja oli tarpeen saada vietettyä yö Sallassa. Viime vuonna perustettu Sallan kansallispuisto näytti kartalla potentiaaliselta yöpaikalta, koska se sijoittuu Kuusamon ja Sallan välisen tien molemmin puolin. Ei siis olisi edes pakko kävellä pitkästi, maisemien katselu kun ei ollut nyt tavoitteena. Kaunisharjun kohdalla tien molemmin puolin näytti olevan laavuja. 

Kolmiloukkosenvaaran laavu ja tuliterät pitkospuut.

Levähdysalueelle illansuussa saavuttuamme katsoin parhaaksi lähteä itsekseni kirmaamaan muutaman sadan metrin päässä olevalle Kolmiloukkosenvaaran laavulle. Palasin autolle raportoimaan, että paikka oli tosi mukava, mutta mahdollisia telttapaikkoja oli rinteessä vain yksi ja sekin epätasainen. Järven toisella puolella kyllä näkyi toinen laavu, joka oli tasaisemmalla maalla. Kävimme kuitenkin mieheni kanssa seuraavaksi tiedusteluretkellä alhaalla Kaunisharjun laavulla. Siellä ei ollut telttapaikkoja ensinkään mutta kovat rakennustyömaat kyllä. Salla pesee kasvojaan urakalla.

Otimme riskin. Vyötimme itsemme yöpymiskamppeilla ja lähdimme sille Kolmiloukkosen rannan laavulle, jonka olin vastarannalta nähnyt. Kuljimme noin 600 metrin matkan harjun päällä vain huomataksemme, että laavutyömaa oli täysin kesken ja tuliterä käymälärakennus vielä pois käytöstä. Telttapaikkoja olisi kyllä ollut, mutta arvelin, että rakentajat tulisivat seuraavana aamuna varhain jatkamaan töitään. Lapsilla oli vielä virtaa, joten lähdimme kiertämään järveä leveää, sorastettua polkua pitkin. Yllätykseksemme näimme poroaidan takana poroja, isoja sarvipäitä! Kuljimme pitkospuilla hiljaa ja kuvasimme meille eksoottisia eläimiä.

Kilometrin matkan jälkeen olimme Kolmiloukkosenvaaran laavulla. Ei auttanut kuin tällätä teltta huonolle paikalle mahdollisimman optimaalisesti. Mihin kohtaan tulisi iso puunjuuri, että lyhin retkeläinen pärjäisi sen kanssa? Haittaisivatko kivet jalkopäässä paljon vai vähän? Reitille oli tehty uusi linjaus ylempää rinteestä, mutta vanha polku meni aivan teltan äärestä. Riippumattopuita oli sen lähellä huonosti, joten ripustin mattoni ainoaan mahdolliseen puukaksikkoon, jolloin riippumatto meni vanhan polun yli. Arvelin, ettei siitä niin myöhään enää olisi kenellekään haittaa.

Myöhemmin ruokaa keitellessämme totesimme, että järvellä kulki yllättävän paljon porukkaa. Oli kalastajia ja maiseman ihailijoita. Olimme jo asettuneet nukkumaan, kun kuulimme taas lähestyviä askeleita - tietenkin sitä vanhaa polkua pitkin, jonka olimme väsyneinä majoitteillamme katkaisseet. Tulijat malttoivat olla kiroilematta kuultemme.

 

Kaunisharju vaimensi hyvin maantieltä kuuluvat äänet, vaikka olimme siitä vain parinsadan metrin päässä. Ilta oli suorastaan kaunis, vaikka välillä satoi hetken hiljakseen. Selkeämpi taivas tarkoitti kylmempää yötä. Riippumatossa pärjäsin nyt alapuolelta tulevan kylmyyden kanssa, mutta vilu tuli untuvamakuupussista huolimatta ylhäältä päin. Aamulla oli kuitenkin suhteellisen mukava nousta, kun ei satanut ainakaan lujaa eikä koko aikaa. Pakkasimme leirin tehokkaasti ja söimme aamupalaa. Reitin varrelle jäävä sodanaikainen taisteluhauta sai meidät kiinnostumaan paikan sotahistoriasta; itärajaa myötäillyt Salpalinja kulki Sallan kautta.

Matkamme jatkui kohti Tuntsan erämaata.