Pohjoisen poluilla 2/4: Hepoköngäs ja Puolangan pessimismipäivät

Suomen korkeimpiin vesiputouksiin kuuluva Hepoköngäs jää sen verran kauas valtaväylistä, että täytyi oikein erikseen perehtyä, miten sinne pääsee. Noin 24-metrinen putous sijaitsee Puolangan kunnan alueella Puolangalta Suomussalmelle johtavan tien varressa. Opasteet olivat hyvät ja parkkipaikalla oli tilaa. Satoi reippaasti. Autokuntamme oli kovasti lounaan tarpeessa, joten otimme ruuanlaittovälineet reppuun ja lähdimme taittamaan 600 metrin matkaa könkäälle.

 

Könkään yläpuolisella puolikodalla laitoimme ruuan tulille ja tutkimme lähiympäristöä. Oikealta johti portaat alas, mutta sieltä ei ollut minkäänlaista näkymää putoukselle. Puolentoista kilometrin mittaiselle geopolulle siitä sen sijaan olisi päässyt. Juuri kun saimme syötyä, sade yltyi entisestään. Jatkoimme matkaa Heinijoen yli putouksen alapuolelle. Puolivälin katselutasanteelta oli jo upeat näkymät könkäälle. Samalla tasanteella oli tieto, että köngästä on alun perin nimitetty ”Hevonpersieksi” - lieneekö putouksen muodolla osuutta asiaan.

Alhaalta putouksen korkeudesta sai parhaan käsityksen. Näkymä oli kuin elokuvista, joskin karuun suomalaiseen ympäristöön sovellettuna. Hepoköngäs on helposti saavutettava, kunhan malttaa lähteä sivuun Lappiin vieviltä valtateiltä. Reitti on esteetön mutta ei tokikaan tasamaata.

Hepokönkäältä lähdimme Puolangan keskustaan. Oli Puolangan pessimismipäivillä vierailun aika! Kun tulimme pihaan, tämän kesän pessimismimusikaali oli vielä menossa - täydelle katsomolle - joten aloitimme ennen jonon kertymistä päiväkahveista Pessimismitalon kahvilassa. Herkulliset kakkupalat nautittuamme siirryimme hihittelemään pessimismituotteille: jääkaappimagneeteille, paidoille, mukeille, kalentereille… Puolangalla on kyllä nerokkaasti valjastettu pienen muuttotappiokunnan mieliala matkailuvaltiksi! Isompi lapseni, 11-vuotias, sisäisti hienosti pessimismiaatteen, kun etukäteen hänelle selitin, mistä on kyse. Hän halusi Puolanka-matkamuistonsa tekstillä ”Miksi aina minä?” Itseäni festivaalista muistuttaa teksti ”Unelmat ovat pettymysten kivijalka.”