Polkuja ja pannukahvia

Kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharjun (1875-1944) mukaan nimetty 11,6 km mittainen polku kulkee Kurikan korkeimmilla ”vuorilla” lähellä paikkaa, jolla Paulaharjun synnyinkoti sijaitsi. Jylhä Iso Karhuvuori kauas aukeavine maisemineen oli tiettävästi hänelle aivan erityinen. Muutama vuosi sitten polku merkattiin maastoon uudelleen. Lähtöpaikka on Luomaan torppa (os. Kuusimäentie 12), ja parkkialueelta ison kartan luota voi napata laminoidun reittikartan mukaansa. Reitin kiertosuunta on vastapäivään. Oli jotenkin pakko hyödyntää tämä keväinen aikaikkuna, jolloin yöt ovat lämpimiä mutta hyttysiä ei vielä ole. Koivukin on kukkinut sen verran maltillisesti, että allergiaoireet ovat pysyneet aisoissa. Pakkasin pitkästä aikaa rinkan ajatuksenani yöpyä Samulin laavulla Pikku Lehtivuorella reitin jälkipuoliskolla, ja lähdin yötä vasten liikkeelle. Rinkka oli mukavan kevyt ja sää oli lämmin ja aurinkoinen mutta tuulinen. Ensimmäinen kilometri hujahti maalaisteitä ja kapeita metsäteitä pitki...

Sipoonkorven kansallispuisto on Nuuksion ohella toinen pääkaupunkiseudulle ulottuva kansallispuistomme. Sitä voi lähestyä monesta suunnasta, mutta oli ilo oivaltaa, että Helsingin rautatieasemalta sinne pääsee bussilla lyhimmillään tunnissa. Päiväsaikaan bussiyhteys Kalkinpolttajan polun läheisyyteen on vaihdon kera 10 minuutin välein, suora yhteys vähän harvemmin. Olin muuntautunut päivän muusta ohjelmasta retkeilymoodiin sangen nopeasti, ja täytyy sanoa, että vielä Vantaan Hakunilassa olo oli epäuskoinen. Miten kivenheiton päässä voi olla korpi, kun kaupunki sykkii nopeatempoisena ympärillä? Sotungissa pääsin kuitenkin jo ihastelemaan kevääseen herännyttä maalaismaisemaa: kylvettyjä peltoja, vihreän eri sävyihin puhjenneita hiirenkorvia, hyvin hoidettuja puutaloja. Jäin pois bussista Kalkkiuunintien pysäkillä ja kävelin tietä pitkin 400 metriä kansallispuistoon. Kalkinpolttajan polku ylittää Kalkkiuunintien varsin huomaamattomasti. Kylttejä ei ole, reittimerkit kyllä. Olin päättänyt ...

Karijoen korkein kohta Iso-Kakkori kohoaa eteläpohjalaisittain näyttävästi 145 korkeuteen - siis niin näyttävästi kuin nyt mikään lakeuksilla kohoaa. Iso-Kakkori on nykyisin osa Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkia ja yli 70 km mittaista Muinaisvuorten reitistöä, joka on viitoitettu Karijoen ja Teuvan alueelle.  Vähälumisen talven jälkeen kevät on tullut aikaisin, ja aurinkoiset päivät ovat kuivattaneet maaston. Auton lämpömittari näytti + 13 astetta, kun teimme matkaa reitin lähtöpisteeseen. Muistelin, että Karijoella olisi kunnon viitta Iso-Kakkorille, mutta ei sitä kyllä siinä Luovankyläntien risteyksessä ollut, josta käännyin. Myöhemmin tien varressa oli selkeä Geopark-viitta, eikä ollut epäselvää, mikä oli virallinen lähtöpaikka: metsästysseuran maja osoitteessa Luovankyläntie 202. Luvassa oli yhteensä 4 km patikointi aurinkoisessa kevätsäässä. Reitti on huolellisesti merkitty. Reitti alkoi metsätienä talousmetsässä enkä ennakkotietojen valossa odottanut siltä paljonkaan. Lyhyel...

Kauhanevalla retkeillessä olen kiinnittänyt huomiota maastopyöräreittiin, joka tulee Nummikankaan puoleiselle parkkipaikalle. Googlaillen selvisi, että noin 9 kilometrin mittainen reitti lähtee Nummijärvi Campingin portilta. Totesin lähtöpaikan olevan näin marraskuun kestohämärässä hiljainen ja hivenen aavemainenkin. Talvi tekee tositarkoituksella tuloaan. Oli ensimmäinen kunnolla kuurainen pakkasaamu. Auton lämmössä oli vielä tarkistettava reitin kuvaus Outdooractivesta, ja toden totta: oli pokkana ajettava pyörällä leirintäalueen läpi, vaikka päärakennuksen seinässä tiedotettiin kameravalvonnasta.  Leirintäalueelta tultiin Nummilahdentielle, ja sieltä otettiin Lammin kiertotien liittymän kohdasta tiukka vasen Nummikankaalle. Aukeat paikat olivat kuurasta valkoisia edelleen, ja pakkanen tuntui kevyessä pyöräilyvaatetuksessa kirpeältä. Tein lyhyen piston Lapinkaivolle, jolla en muista ennemmin käyneeni. Sekin kuuluu erillisenä alueena Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon. Paik...

Ruskaretkemme majapaikassa tarkkailtiin sääennusteita silmä kovana. Selkein sää näytti osuvan viimeiselle retkipäivälle, ja siihen ajoitettiin retki Riisitunturille Posion puolelle. Aamu valkeni aurinkoisena, ja odotukset olivat korkealla. Puiden ruskaa olimme nähneet Oulangan kansallispuiston jokivarsilla, mutta olisiko ylempänä tunturissa myös maaruskaa? Viime talvena perheen kanssa tekemälläni retkellä emme nähneet tunturista sumussa kerrassaan mitään, joten olisi joka tapauksessa mielenkiintoista nähdä, millaiseen ympäristöön Riisitunturi sijoittuu. Parkkipaikalla oli aamupäivällä jo paljon autoja, mutta paikka minibussillemme löytyi helposti. Kävelyreitti kulki suoraan Riisitunturin huipulle. Juuri ja juuri maltoimme hidastaa tapionpöydän eli leveyttä pituuden sijaan kasvaneen kuusen kohdalla. Kun puurajan yläpuolella huomasi katsoa taakseen, avautui mykistävä näkymä valtavalle Kitkajärvelle. Oli melkein kuin olisi katsellut Kolilta alas Pieliselle!  Tapionpöytä. Maisemaa Kitk...