Yöretki Samuli Paulaharjun polulle
Kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharjun (1875-1944) mukaan nimetty 11,6 km mittainen polku kulkee Kurikan korkeimmilla ”vuorilla” lähellä paikkaa, jolla Paulaharjun synnyinkoti sijaitsi. Jylhä Iso Karhuvuori kauas aukeavine maisemineen oli tiettävästi hänelle aivan erityinen. Muutama vuosi sitten polku merkattiin maastoon uudelleen. Lähtöpaikka on Luomaan torppa (os. Kuusimäentie 12), ja parkkialueelta ison kartan luota voi napata laminoidun reittikartan mukaansa. Reitin kiertosuunta on vastapäivään.
Oli jotenkin pakko hyödyntää tämä keväinen aikaikkuna, jolloin yöt ovat lämpimiä mutta hyttysiä ei vielä ole. Koivukin on kukkinut sen verran maltillisesti, että allergiaoireet ovat pysyneet aisoissa. Pakkasin pitkästä aikaa rinkan ajatuksenani yöpyä Samulin laavulla Pikku Lehtivuorella reitin jälkipuoliskolla, ja lähdin yötä vasten liikkeelle. Rinkka oli mukavan kevyt ja sää oli lämmin ja aurinkoinen mutta tuulinen. Ensimmäinen kilometri hujahti maalaisteitä ja kapeita metsäteitä pitkin nopeasti ja kevein mielin. Toinen kilometri vei pienempiä polkuja pitkin syvemmälle metsään; oltiin nousemassa Pikku Karhuvuorelle. Mieli alkoi asettua siihen, mihin oli tullut ryhdyttyä. Tulikohan kaikki tarpeellinen mukaan?
 |
| Pikku Karhuvuoren laavu. |
Reitin ensimmäinen laavu oli jo 2,3 km päässä Pikku Karhuvuorella, mutta vielä ei ollut tarvetta kuin juomatauolle. Lähdin laskeutumaan haastavaa, kivistä polkua alas. Pian sai taas laskea tarkkaavaisuuden tasoa tasaisella metsätiellä, kunnes polku kääntyi metsään kohti Iso Karhuvuorta. Paikka olisi ihan kohta upea valkoinen suopursumeri! Pusikossa kahahti, ja verenkiertoni sai aimo tujauksen adrenaliinia. Mikä lienee ollut, mutta pidin jonkin matkaa ääntä toiveissani karkottaa metsän eläimet vähän loitommalle.
Olin aiemmin viikolla lukenut, että polun varrella olisi vielä paljon kaatuneita puita joulukuisen Hannes-myrskyn jäljiltä. Alkumatkan perusteella näytti, että niitä olisi jo katkottu pois, mutta - totuus paljastui Iso Karhuvuorella. Nousu olisi ollut rankka ilman rinkkaa ja kaatuneitten puitten ylityksiä, alituksia ja kiertämisiäkin. Yhdessä kohtaa polku kerta kaikkiaan katosi, kunnes huomasin, että se oli kiertänyt aivan sen valtavan männyn viertä, joka oli kaatunut ja kaatuessaan nostanut polun ilmaan.
 |
| Puun alitus. |
 |
| Polku ilmassa! |
Evästauko 4 km taivalluksen jälkeen Iso Karhuvuoren kallioilla Paulaharjun sielunmaisemissa tuli todellakin tarpeeseen. Kulku oli ollut hidasta; olin tähän mennessä kävellyt 1 h 10 min. Tuuli oli navakka mutta maisemat Etelä-Pohjanmaan mittakaavassa hienot. Jatkoin matkaa osuudelle, jonka tiesin reitillä kaikkein tympeimmäksi. Kaatuneita puita joutui väistelemään edelleen, ja sen lisäksi polku suikerteli pienipiirteisenä kivien väleissä sukeltaen välillä kosteisiin, tiheisiin kuusikoihin. Jalat lipsuivat kivillä ja oksat raapivat naarmuja käsivarsiin. Käsivarrellani kipitti valtava hämähäkki. Voihan ahdistuksen alho ja synnin suo! Tämän takia en tälle reitille kovin usein lähde.
 |
| Reitin tympeintä osuutta. |
 |
| Kivipeltoja reitin varrella. |
Puolitoista kilometriä sitä kesti, kunnes saavuttiin aukeammille maille. Olin etukäteen ajatellut, että jos Samulin laavulla sattuisi olemaan kovinkin säpinää, kävelisin sieltä vielä autolle samana iltana. Tässä kohtaa reittiä tiesin, että rinkka tippuisi selästä laavulla eikä enää tänään nousisi mihinkään. Oliko vielä pitkä? Joku hullu oli ajanut täällä maastopyörällä. Iso Lehtivuoren mastoa ei vielä näkynyt, joten pakko oli jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Kaatuneita puita sai kierrellä edelleen, kunnes tultiin hakkuuaukion reunaan. Masto! Nyt ei olisi enää pitkästi eikä hankalaa maastoa. Yleensä muljautan silmiäni törkeän rumille hakkuille, mutta nyt sielu lepäsi avoimessa maisemassa, joka mahdollisti Santavuoren tuulimyllyjen ihailun.
 |
| Pikku Lehtivuoren kupeessa. |
Iso Lehtivuorelle, Kurikan korkeimmalle kohdalle (196 mpy), mennessä matkaa oli taitettu parissa tunnissa 6 km. Sieltä reitti jatkui tietä pitkin kunnes kääntyi vähän kapeammille ja metsittyneemmille urille. Näillä seuduin jouduin ensimmäistä kertaa kaivamaan karttaa esiin tarkistaakseni, mihin pitäisi kääntyä. Saavuin Pikku Lehtivuoren laavulle noin 2,5 tunnin patikoinnin jälkeen. Missään ei ollut ketään, joten aloin asettua taloksi. Olin mukavuudenhalussani kantanut mukanani kaksi makuualustaa. Muutaman halonkin olin tuonut, joten tein tulen ja ryhdyin iltapalalle. Enemmänkin olisin päivän erikoiskokeen jälkeen syönyt, mutta pääsisipä täältä jo huomenna täyttämään huvenneita energiavarastoja. Vieraskirjan mukaan laavun läheisyydessä oli majoituttu edellisenäkin yönä, ja silloin oli ollut lämmin.
 |
| Samulin laavu Pikku Lehtivuorella. |
Makuupussissa kuuntelin ääniä. Oli viimeisiään palava ja räksähtelevä nuotio. Oli käki ja kauempana kurkia. Oli kattoon kolisevat irto-oksat. Oli ehkä hiirikin; pahoittelin tunkeiluani sen reviirille. Oli niin voimakas tuuli, että se peitti onneksi alleen monet pienemmät äänet. Nukuin jotenkuten, paitsi että tuuli osui makuupaikkaani niin suoraan, että makuupussissa oli keskiyöllä työlästä pysytellä lämpimänä. Aamusta mikään asento ei myöskään enää kahdesta makuualustasta huolimatta ollut hyvä. Puin noustuani ylleni kaikki vaatteet, mitä olin kantanut mukanani, keittelin aamupuuron Trangialla ja kokosin leirini. Paluumatkan 3,8 km reittiosuudella olin käynyt aiemmin viikolla porukan mukana. Nyt se oli sateiden jälkeen kuraisempi ja yksin myös tylsempi kävellä. Puro saniaisineen sykähdytti silti edelleen.
Reitillä oli ollut rauhallista, vaikka vieraskirjasta päätellen Samulin laavulla kyllä kulkee porukkaa. Laavu ja sen ympäristö olivat siistissä kunnossa. Samuli Paulaharjun polku on monipuolinen ja vaihteleva, mutta siitä saisi monikäyttöisemmän, jos siitä olisi lyhyempikin versio. Maastokartan mukaan lähelle Iso Karhuvuoren lakea tulee jo nyt polku, joka johtaa Lehtivuoren metsätielle. Olisikohan se kehiteltävissä lyhyemmäksi reittivaihtoehdoksi? Koko 11,6 km mittainen polku oli aika hyvin merkattu vastapäivään - myötäpäivään en lähtisi yrittämään. Teki joka tapauksessa taas hyvää viipyillä perusasioiden äärellä ja ottaa mittaa itsestään fyysisesti ja henkisesti.
Samuli Paulaharjun polun reittikartta Kurikan kaupungin sivuilla.
Kommentit
Lähetä kommentti