Polkuja ja pannukahvia

Kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharjun (1875-1944) mukaan nimetty 11,6 km mittainen polku kulkee Kurikan korkeimmilla ”vuorilla” lähellä paikkaa, jolla Paulaharjun synnyinkoti sijaitsi. Jylhä Iso Karhuvuori kauas aukeavine maisemineen oli tiettävästi hänelle aivan erityinen. Muutama vuosi sitten polku merkattiin maastoon uudelleen. Lähtöpaikka on Luomaan torppa (os. Kuusimäentie 12), ja parkkialueelta ison kartan luota voi napata laminoidun reittikartan mukaansa. Reitin kiertosuunta on vastapäivään. Oli jotenkin pakko hyödyntää tämä keväinen aikaikkuna, jolloin yöt ovat lämpimiä mutta hyttysiä ei vielä ole. Koivukin on kukkinut sen verran maltillisesti, että allergiaoireet ovat pysyneet aisoissa. Pakkasin pitkästä aikaa rinkan ajatuksenani yöpyä Samulin laavulla Pikku Lehtivuorella reitin jälkipuoliskolla, ja lähdin yötä vasten liikkeelle. Rinkka oli mukavan kevyt ja sää oli lämmin ja aurinkoinen mutta tuulinen. Ensimmäinen kilometri hujahti maalaisteitä ja kapeita metsäteitä pitki...

Sipoonkorven kansallispuisto on Nuuksion ohella toinen pääkaupunkiseudulle ulottuva kansallispuistomme. Sitä voi lähestyä monesta suunnasta, mutta oli ilo oivaltaa, että Helsingin rautatieasemalta sinne pääsee bussilla lyhimmillään tunnissa. Päiväsaikaan bussiyhteys Kalkinpolttajan polun läheisyyteen on vaihdon kera 10 minuutin välein, suora yhteys vähän harvemmin. Olin muuntautunut päivän muusta ohjelmasta retkeilymoodiin sangen nopeasti, ja täytyy sanoa, että vielä Vantaan Hakunilassa olo oli epäuskoinen. Miten kivenheiton päässä voi olla korpi, kun kaupunki sykkii nopeatempoisena ympärillä? Sotungissa pääsin kuitenkin jo ihastelemaan kevääseen herännyttä maalaismaisemaa: kylvettyjä peltoja, vihreän eri sävyihin puhjenneita hiirenkorvia, hyvin hoidettuja puutaloja. Jäin pois bussista Kalkkiuunintien pysäkillä ja kävelin tietä pitkin 400 metriä kansallispuistoon. Kalkinpolttajan polku ylittää Kalkkiuunintien varsin huomaamattomasti. Kylttejä ei ole, reittimerkit kyllä. Olin päättänyt ...