Polkuja ja pannukahvia

Kauhanevalla retkeillessä olen kiinnittänyt huomiota maastopyöräreittiin, joka tulee Nummikankaan puoleiselle parkkipaikalle. Googlaillen selvisi, että noin 9 kilometrin mittainen reitti lähtee Nummijärvi Campingin portilta. Totesin lähtöpaikan olevan näin marraskuun kestohämärässä hiljainen ja hivenen aavemainenkin. Talvi tekee tositarkoituksella tuloaan. Oli ensimmäinen kunnolla kuurainen pakkasaamu. Auton lämmössä oli vielä tarkistettava reitin kuvaus Outdooractivesta, ja toden totta: oli pokkana ajettava pyörällä leirintäalueen läpi, vaikka päärakennuksen seinässä tiedotettiin kameravalvonnasta.  Leirintäalueelta tultiin Nummilahdentielle, ja sieltä otettiin Lammin kiertotien liittymän kohdasta tiukka vasen Nummikankaalle. Aukeat paikat olivat kuurasta valkoisia edelleen, ja pakkanen tuntui kevyessä pyöräilyvaatetuksessa kirpeältä. Tein lyhyen piston Lapinkaivolle, jolla en muista ennemmin käyneeni. Sekin kuuluu erillisenä alueena Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon. Paik...

Ruskaretkemme majapaikassa tarkkailtiin sääennusteita silmä kovana. Selkein sää näytti osuvan viimeiselle retkipäivälle, ja siihen ajoitettiin retki Riisitunturille Posion puolelle. Aamu valkeni aurinkoisena, ja odotukset olivat korkealla. Puiden ruskaa olimme nähneet Oulangan kansallispuiston jokivarsilla, mutta olisiko ylempänä tunturissa myös maaruskaa? Viime talvena perheen kanssa tekemälläni retkellä emme nähneet tunturista sumussa kerrassaan mitään, joten olisi joka tapauksessa mielenkiintoista nähdä, millaiseen ympäristöön Riisitunturi sijoittuu. Parkkipaikalla oli aamupäivällä jo paljon autoja, mutta paikka minibussillemme löytyi helposti. Kävelyreitti kulki suoraan Riisitunturin huipulle. Juuri ja juuri maltoimme hidastaa tapionpöydän eli leveyttä pituuden sijaan kasvaneen kuusen kohdalla. Kun puurajan yläpuolella huomasi katsoa taakseen, avautui mykistävä näkymä valtavalle Kitkajärvelle. Oli melkein kuin olisi katsellut Kolilta alas Pieliselle!  Tapionpöytä. Maisemaa Kitk...

Yksi Suomen suosituimmista retkeilyreiteistä, 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa, on ollut minulta kulkematta. Jyrävällä asti olen käynyt erään marraskuun kuuraisessa hämyssä, mutta silloin päivänvaloa ei piisannut pitemmälle. Muistan siitä riippusillan, käsittämättömän upean Myllykosken, juurakkoiset polut ja Jyrävän - ja sen, että yksin ei tarvinnut poluilla olla. Mielessäni kangasteli ruska-ajan kauhukuva täpötäydestä parkkipaikasta. Koska tämä oli työreissu, olimme liikkeellä isolla autolla. Toki olimme aamusta asialla, mutta yllätyin, kun paikan päällä oli vaikea valita, mihin kohtaan lähes tyhjää parkkipaikkaa pysäköisin. Reitillä päästään asiaan hyvin pian; ensimmäinen riippusilta on jo 300 metrin kävelyn jälkeen. Sillat ovat omassa viitekehyksessään tukevia ja turvallisia, mutta otimme vakavasti 10 metrin etäisyyden edelliseen ylittäjään. Yksinään sillalla on helppo päästä keinuvaan rytmiin, mutta seurassa silta tärisee usean ihmi...

Veri veti luontoon, mutta ei ollut ihan itsestäänselvää saada lapsista retkiseuraa. Ei kelvanneet suot, ei lähteiköt, ei tikkupullan paisto, ei sisiliskot pitkospuilla. Mutta kun yhdistyi lupaus kaura-mustikkapaistoksen hukuttamisesta vaniljakastikkeeseen ja mahdollisuus kalastukseen, sain seiskaluokkalaisesta seuraa. Siispä lähdimme Kauhajoelle tutkimaan Ikkelänjoen varressa kulkevaa 1,8 kilometrin mittaista Partiopolkua. Ikkelänjoki. Netissä näyttää olevan Partiopolun lähtöpaikoista vähän summittaiset tiedot. Emme nimittäin löytäneet Huuskontieltä mitään siihen viittaavaa, vaikka janareitin toisen pään piti olla siellä. Niinpä kokeilimme sitten lähestyä reittiä Ahtiaisentien kautta. Siellä oli selkeä pieni parkkipaikka ja infotaulu kalastajille. Reitti sukelsi tieltä kauniiseen kuusimetsään ja laskeutui pian jokirantaan. Täällä Kyrönjoen latvavedet virtaavat metsän keskellä. Pysäköintialue Ahtiaisentiellä. Reitti on merkitty kummitusheijastimin. Poika heitteli uistinta aina välillä, ...

Pirkanmaan laajin yhtenäinen suoalue Siikaneva on vaivannut minua pitkään. Ruovedellä sijaitsevalla Siikanevalla ei kuitenkaan ihan hetken mielijohteesta meiltä käväistä, kun ajomatka kestää kaksi tuntia suuntaansa. Kokopäiväretkeksi se on kuitenkin loistava kohde. Suunnittelin jopa yöretkeä, mutta mukavuudenhalu meni edelle. Herkkäunisena ja vilkkaalla mielikuvituksella siunattuna en sittenkään välittänyt valvoa yksin riippumatossa elokuun sysipimeää yötä. Siikanevan parkkipaikalle päästäkseen täytyy kulkea puolustusvoimien käyttämien maastojen läpi. Ihmettelinkin, mitä maastokartalla näkyvät omituiset muodostelmat ovat. Olin lähtenyt aamusta liikkeelle, ja yhdentoista jälkeen parkkipaikalla oli saapuessani pari muuta autoa. Pitkämatkalaisen onneksi ensimmäinen taukopaikka oli jo 300 metrin päässä Vääräjärvenmaassa. Nautin siististä puuceestä, kaivoin tänä kesänä käyttämättömänä kyhjöttäneen Trangian päivänvaloon ja aloin lämmittää ruuanlaittovettä. Ah miten olin kaivannut Marinolin h...

Helsingissä käydessä tulee harvoin suunnattua luontoon, koska sitä riittää kotimaisemissa yllin kyllin. Nyt kuitenkin taidetapahtuma Helsinki Biennaali toimi kimmokkeena luontoretkeen ystäväperheen kanssa. Vallisaari on ollut vuosisatoja sotilasalueena; se avattiin virkistyskäyttöön vasta vuonna 2016. Saaren luonto on siksi säilynyt erityisen monimuotoisena. Vallisaareen matkustaa laivalla Kauppatorilta parissakymmenessä minuutissa. Saapumiseemme liittyi pientä hässäkkää, ja niinpä jono laivalaiturilla oli jo pitkä meidän liittyessämme siihen. Ei merkittävästi auttanut, että olimme ostaneet liput juuri kyseiseen laivaan etukäteen. Taaksemme jonoon asettui porukka, jossa stressattiin kovasti siitä, mahduttaisiinko laivaan - vaikka seuraava menisi näin kesäloma-aikaan jo puolen tunnin päästä. Ja niin siinä kävi, että meidän perheemme oli viimeinen, joka otettiin kyytiin. Hymyilimme sisäisesti, ehkä ulkoisestikin, ja vältimme katsomasta taaksemme. Oli lämmin. Helsingin pitkä kuiva kausi o...