Pieni Karhunkierros Kuusamossa

Yksi Suomen suosituimmista retkeilyreiteistä, 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa, on ollut minulta kulkematta. Jyrävällä asti olen käynyt erään marraskuun kuuraisessa hämyssä, mutta silloin päivänvaloa ei piisannut pitemmälle. Muistan siitä riippusillan, käsittämättömän upean Myllykosken, juurakkoiset polut ja Jyrävän - ja sen, että yksin ei tarvinnut poluilla olla.

Mielessäni kangasteli ruska-ajan kauhukuva täpötäydestä parkkipaikasta. Koska tämä oli työreissu, olimme liikkeellä isolla autolla. Toki olimme aamusta asialla, mutta yllätyin, kun paikan päällä oli vaikea valita, mihin kohtaan lähes tyhjää parkkipaikkaa pysäköisin.

Reitillä päästään asiaan hyvin pian; ensimmäinen riippusilta on jo 300 metrin kävelyn jälkeen. Sillat ovat omassa viitekehyksessään tukevia ja turvallisia, mutta otimme vakavasti 10 metrin etäisyyden edelliseen ylittäjään. Yksinään sillalla on helppo päästä keinuvaan rytmiin, mutta seurassa silta tärisee usean ihmisen askelten tahdissa.

Meillä oli porukassa sen verran polvivaivaisia - mukaan lukien minä itse - että olimme päättäneet kulkea reitin vastapäivään. Silloin Kallioportin pitkät portaat noustaisiin ylöspäin ja polvet pääsisivät vähemmällä iskutuksella. Kaunis Myllykoski jäisi joka tapauksessa ihasteltavaksi mennen tullen.

Myllykoski.

Muistin edelliseltä reissultani 15 vuoden takaa juurakot, mutta reitille oli nähtävästi sittemmin kuljetettu loputtomat määrät soraa. Polun puolesta eteneminen oli sujuvaa, mutta korkeuseroja oli runsaasti. Suuren osan matkasta reitti myötäilee Kitkajokea ja tarjoaa toinen toistaan huikaisevampia näkymiä. Oli todettava, ettei niitä pysty kameralla tallentamaan, mutta yritimme silti.

Ensimmäisen evästauon pidimme noin 3,5 kilometrin kävelemisen jälkeen Jyrävän kosken ääressä. Siilastuvalla oli muutakin porukkaa, mutta keittokatokseen sadan metrin päähän mahtui. Seurasimme koskenlaskijoiden kumiveneiden liikkeitä kosken alapuolen suvannossa. Seurueemme hurjapäisimmät saivat idean ilmoittautua koskenlaskuun itsekin.

Jyrävä.

Harrisuvanto.

Seuraavan kunnon tauon pidimme seitsemän kilometrin kohdalla Harrisuvannossa. Paikka oli tupaten täynnä väkeä, mutta tankkaus ennen Kallioportin portaita oli tarpeen. Vähitellen hahmottui, että suurin osa porukasta oli alakoululaisia ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Seurueemme luokanopettajat huokaisivat kunnioituksesta, ehkä säälistäkin. Ei mikään helppo reitti kokemattomalla porukalla ja vaihtelevan tasoisilla varusteilla!

Harrisuvannon jälkeen kuljettiin vehmaassa vuomassa, kunnes edessämme oli Kallioportin yli 300 porrasta. Niitä tauottamaan ei ollut juurikaan rakennettu tasanteita, mutta ylhäältä avautui komea maisema syksyisen metsän ylle.

Maisema Kallioportilta.

Porukka alkoi olla aika väsynyttä. Oli vasta ensimmäinen retkipäivä, ja ehkäpä vielä haki muotoaan se, paljonko kannattaa syödä aamulla ja paljonko pakata eväitä retkeä varten. Lausuin ääneen haaveeni Oulangan luontokeskuksen berliininmunkista, jollaiseen olin muutama vuosi sitten päättänyt ensimmäisen vaellusreissun poikani kanssa. Mitä ilmeisimmin tulin tällä aiheuttaneeksi parin päivän berliininmunkkimyyntipiikin luontokeskuksen kahvilaan.

Kymmenen kilometrin jälkeen olimme kulkeneet rengasmatkan. Tunnelmoimme vielä tovin Myllykosken kuohuja. Viimeiset pari kilometriä mentiin pelkällä tahdonvoimalla. Miten tämä olikin niin rankkaa? Olimme olleet liikkeellä melkein neljä tuntia tauot pois lukien. Majapaikassamme Oulangan tutkimusasemalla nautitun päivällisen jälkeen kenestäkään ei ollut enää mihinkään.