Syyslomaretkellä Torisevan rotkojärvillä

Virroilla kantatie 66:n varrella on peräkkäin kolme pitkää ja kapeaa järveä: Torisevan rotkojärvet. Pisin niistä on vain 1,2 kilometriä pitkä, mutta syviä ne ovat kaikki. Keskimmäinen järvistä painuu enimmillään jopa 37 metrin syvyyteen. Järvet tunnetaan komeista pystysuorista kallioseinämistään. 

Alainen Toriseva.

 

Tarkempi istuskelu maastokartan äärellä osoitti, että järvistä pohjoisimman, Yläisen Torisevan, pystyisi kiertämään polkua pitkin. Sen rannalla olisi kaksikin laavua. Se olisi siis varsin hyvä koko perheen syyslomaretkikohteeksi. Jätimme auton järven eteläpäähän. Lähilaavulta nousi houkutteleva savu, mutta koska olimme juuri täyttäneet vatsamme paikallisessa lounasravintolassa, lähdimme kiertämään järveä tien puoleista polkua pitkin.

 

Järvi näytti olevan kalastajien suosiossa. Opastaulun mukaan sieltä nousee kirjolohta, siikaa ja ahventa. Pitkospuut olivat nähneet parhaat päivänsä, ja maasto oli erittäin haastavaa. Lapset olivat kyllä toivoneetkin kiipeilemistä, ja sitä saimme me aikuisetkin. Välillä polku kulki aivan veden ääressä. Kirkkaan veden läpi näki, että ranta syvenee saman tien pariin metriin. Näille poluille ei siis pienten eikä "päässilimäästen" (tottelemattomien, uhkarohkeitten) lasten kanssa kannata lähteä! Näkymä vastarannan kallioseinämälle oli kuitenkin upea.

Järven kallioisemmalla puolella oli vähän helpompi kulkea. Laavulla hehkui vielä kalastajien nuotion hiillos; tuli oli helppo saada syttymään uudestaan. Nokipannukahvin valmistumista odotellessa lapset olivat suosikkipuuhassaan kepin poltossa. Itse nappasin geokätkön. Kannolla järven rannassa makasi kalastajan saalis, komea kirjolohi. Eipä aikaakaan, kun saimme todistaa toisen samanlaisen jäävän perhokalastajan vieheeseen.

Järven kiertoon meni runsas tunti, vaikka matkaa oli vain 1,5 km. Kävimme kävellen kurkkaamassa myös Keskisen Torisevan, joka ei kuitenkaan ollut niin jylhä kuin naapurinsa. Ajoimme autolla vielä Alaisen Torisevan kohdalle, jonka toinen ranta oli kartan mukaan pelkkää kalliopudotusta. Maisemat olivat kaikilla järvillä hienot, mutta liikenteen melua ja suomalaisen lokakuun harmautta ei päässyt pakoon.