Aamukävelyllä Paukanevalla

Tänä aamuna oli tarpeen saada kulutettua pari tuntia Seinäjoella. Koskaan ei ole tullut käytyä Paukanevalla, mutta nyt siihen oli oivallinen tilaisuus. Sääennusteet päätyivät lupailemaan sadetta, mutta aamulla pilviverho kuitenkin repeili sopivasti ja synkimmät pilvet väistyivät.

Paukanevan reunamilla lähtöpisteitä on kolme. Nurmosta olisi ollut lyhyt matka näkötornille, mutta päätin kuitenkin lähteä Ylistaroon ja Vaasaan johtavan tien varresta. Paukaneva sijaitsee valtateiden keskellä; kaakossa sitä rajaavat Seinäjoelta Lapualle johtava tie ja rautatie, pohjoisessa pienempi Kiikuntie.

Astelin pitkoksille kahdeksan jälkeen. Ensimmäiset 700 metriä lintulavalle saakka olivat esteetöntä, leveää baanaa. Alkumatkasta reitin varrella oli esteetön käymälä. Reitti kulki rämeen keskellä, joten näkyvyyttä ei ollut kovin pitkälle. Esteettömän osuuden jälkeen reitti jatkui notkolle taipuneina komposiittipitkoksina. Pitkokset olivat karhennetut eikä merkittävästi haitannut, että ne olivat paikoin jäiset.

Liikenteen melu alkoi häipyä, kun takana oli runsas kilometri. Jonkin matkan päässä oli risteys, josta olisi päässyt laavulle. Jatkoin kuitenkin suoraan, koska lokakuun lempeässä valossa näkötorni oli sittenkin alkanut houkutella. Pitkokset vaihtuivat puisiksi ja meno alkoi muistuttaa töpöttävää luistelua. Reitin vieressä näkyi todistusaineistoa siitä, että alueella harrastetaan suojuoksua.

Lähes koko tämän pätkän pitkokset kulkivat vanhaa suoralinjaista kruununojaa pitkin. Aikanaan Paukaneva oli tarkoitus kuivata kytöviljelyyn sopivaksi, ja ojaa kaivettiin hätäaputöinä 1860-luvun katovuosina. Neva oli kuitenkin niin märkä, ettei sitä käsipelillä saatu kuivattua. Hyvä meille! Nyt lähellä kaupunkia on hieno ja helposti saavutettava luontoalue. Tosin luontoon heitetyn roskan määrästä päätellen paikka kerää paljon piittaamattomiakin retkeilijöitä.

Kun pitkokset kääntyivät näkötornia kohti, eteen aukeni puuton nevamaisema. Voimalinja ja nyt eri suunnasta kantautuva liikenteen jyly muistuttivat, että ollaan aivan ihmisen vaikutuspiirin ääressä. Läheltä lensi yli kaksi joutsenta, mutta muuten eläimiä ei näkynyt.

Tunnin paikoin hyvinkin varovaisen etenemisen jälkeen olin näkötornilla. Matkaa lähtöpisteestä oli kertynyt neljä kilometriä. Taivaanrannassa maamerkkeinä näkyivät Hyllykallion vesitorni, Suomen Rehun viljasiilo, Lakeuden ristin torni ja Joupiskan laskettelurinne. Söin eväät ja lähdin kävelemään takaisin ennen kuin tuli kylmä. 

 

Paluu meni nopeammin, koska jää oli suurimmaksi osaksi sulanut. Vasta aivan lähellä autoa tapasin ensimmäisen ja viimeisen vastaantulijan.

Lisää Paukanevasta:

https://www.luontoon.fi/paukaneva

https://visitseinajoki.fi/kohteet/nae-ja-koe/paukaneva/