Liukulumikengät testissä Saariselällä

Edellispäivän hieman epäonnisen pyöräreissun jälkeen sain ilmaisen välinevuokran. Aamulla pakkasta oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Tein termospulloon kaakaota, pukeuduin kohtuullisen lämpimästi ja suuntasin vuokraamoon hakemaan alle talven hittituotteen, liukulumikengät. Tämä olisi upea päivä nautiskella maisemista!

Olin päättänyt suunnata Kiilopään tunturikeskukselta Latvakuruun. Pinnanmuodot pysyisivät maltillisina, mutta Ahopään rinteeltä olisi hieno näköala Kiilopäälle päin. Kiinnitin liukulumikengät vaelluskenkiini ja aloin nousta Ahopään suuntaan. Pidin hiihtoladun näköetäisyydellä, jotta pääsisin samasta poroaidan portista, mistä latukin menee. Sitten suuntasin poroaidan viertä vasemmalle. Aurinko alkoi hitaasti lämmittää, ja varsin pian alkoi tuntua, että toppatakki oli tälle reissulle liikaa, vaikka miten oli tarkoitus edetä hitaasti ja nautiskellen. 

 

Liukulumikengät toimivat juuri niin kuin olin kuullut. Meno oli helppoa tassuttelua tasaisella hangella ja vakaata, ainakin näissä olosuhteissa vähän nihkeää laskua suoraan alamäkeen. Ylämäessä niissä periaatteessa on karvapohjan ansiosta loistava pito, mutta puuterilumi aiheutti kyllä lipsumista. Kun pehmoista lunta oli alla ainakin 70 cm, oli parempi varoa kaatumista! Sivuttaispito liukulumikengissä oli huono.

Kun toisella puolellani alkoi olla muutakin pinnanmuotoa kuin tasaisesti nousevaa rinnettä, otin suunnan poroaidalta enemmän yläviistoon. Hangella alkoi näkyä vanhoja hiihtojälkiä, ja pari kilometriä kuljettuani olin Latvakurun alkupäässä. Kurun pohjalla kulkeva talvipyöräreitti oli juuri huollettu. Asetuin aurinkoiseen paikkaan ja kaadoin itselleni kupillisen kaakaota. Tällä retkellä ei ollut aikaa eikä energiaakaan kulkea kurua pidemmälle, vaikka se olisi jylhimmillään vähän kauempana.

Hetken levättyäni lähdin hieman alempaa reittiä takaisin päin. Kuuraiset puut ja valkoisena hohtava Kiilopää pakottivat pitämään kuvaustaukoa tuon tuostakin. Jossain vaiheessa tulin takaisin omille jäljilleni ja huomasin, että alamäkeen saa mukavasti vauhtia, kun menee valmiita jälkiä. Myös pito oli niillä parempi kuin puuterilumella. Laskettelu takaisin vuokraamolle sujui joutuisasti.

 

Jos joskus on mahdollisuus valita lumikenkien ja liukulumikenkien välillä, valitsen liukulumikengät. Jalkoja ei tarvitse nostella, eteneminen on sujuvaa ja alaspäin pääsee liukumalla. Kuitenkin umpihanki on niillä auki joka suuntaan yhtä lailla kuin lumikengilläkin.