Kihniön Käskyvuorella
Käskyvuori sijaitsee Kihniön ja Jalasjärven rajalla juuri ja juuri Kihniön puolella. Merenpinnasta liki 188 metrin korkeuteen kohoavalta kalliolta, täkäläisittäin vuorelta, avautuu upea, metsäinen maisema Etelä-Pohjanmaalle. Viime vuonna käyttöön otetulta näkötornilta maisemia voi ihailla joka suuntaan.
Itse retkipaikka sijaitsee puolen kilometrin päässä parkkipaikasta. Perille asti on kuivassa kangasmaastossa kulkeva tie, jota pitkin oli hyvä työntää rattaita. Sää oli sateinen, joten valikoimme ensin nuotiopaikan — ja valikoimaahan Käskyvuorella riittää! Puuceerakennuksen takaa polku vie tilavalle ja tukevalle kodalle. Puuvajan ohitse taas pääsee avoimelle tuvalle, jossa on tulipaikka ja reilusti ruokailutilaa. Siitä näkötornille päin on kalliota vasten laavun tapainen katos, jossa kelpaa myös tulistella varsinkin hyvällä säällä. Suojaisa kota oli tällä syysretkellä paras vaihtoehto.
Sateen tauottua lähdimme tutkimaan aluetta tarkemmin. Taaperon eteneminen kallioilla ja kivipaasien lomassa oli paikoin haastavaa, mutta me pidempijalkaiset selvisimme hyvin. Vuoren pohjoisreunalta on jyrkkä pudotus Pohjanmaalle, mutta sitä olisi kyllä päässyt patikoimaan alas. Lasten ja itsesuojeluvaistottoman koiran kanssa emme siihen ryhtyneet. Onneksi vuoren laellakin riitti ihailtavaa yllin kyllin.
En ole intohimoinen luonnossa yöpyjä. En ole edes tehnyt sitä sen jälkeen, kun kymmenen vuotta sitten heräsin Lapin-vaelluksella kesäaamuun lunta teltan katolla. Käskyvuoren kodan aion kuitenkin pitää mielessä, jos joskus herää innostus yöpyä retkiolosuhteissa.
Kurikan keskustasta matkaa Käskyvuorelle tuli noin 70 kilometriä. Ajoimme Koskuen, Ylivallin ja Pystykosken kautta, mutta ei ehkä olisi kannattanut. Metsätie kävi sitä kautta jo sangen kapeaksi ja heinikkoiseksi. Paluumatka Pääjärven ja Virrat-Peräseinäjoki-tien kautta sujui huomattavasti sutjakkaammin. Sitä kautta on nähtävästi myös viitoitus Käskyvuorelle. Käskyvuorelle pääsisi myös parinkymmenen kilometrin mittaista maastoliikuntareittiä Kihniön keskustan suunnasta. Minkähänlaista maastopyöräiltävää se olisi?
Sateen tauottua lähdimme tutkimaan aluetta tarkemmin. Taaperon eteneminen kallioilla ja kivipaasien lomassa oli paikoin haastavaa, mutta me pidempijalkaiset selvisimme hyvin. Vuoren pohjoisreunalta on jyrkkä pudotus Pohjanmaalle, mutta sitä olisi kyllä päässyt patikoimaan alas. Lasten ja itsesuojeluvaistottoman koiran kanssa emme siihen ryhtyneet. Onneksi vuoren laellakin riitti ihailtavaa yllin kyllin.







Kommentit
Lähetä kommentti