Perheen kanssa Björköbyssä

Lähdimme tässä eräänä päivänä tukalaa hellettä pakoon Vaasan suuntaan merenrannalle. Kotoa lähtiessä tarkka määränpää oli vielä epäselvä, mutta matkan varrella se hahmottui Mustasaaressa sijaitsevaksi Björköbyksi. Päivä oli aurinkoinen, mutta Raippaluotoon tullessamme lämpö oli pudonnut jo usealla asteella ja tuuli kovaa.

Päätimme pysäköidä auton Svedjehamnin satamaan ja nauttia eväät ensi tilassa. Hämmennys oli suuri, kun pysäköintialueelle oli sitten viime näkemän ilmestynyt pysäköintiautomaatti. Kahden euron vähimmäispanostuksella olisi saanut pysäköidä neljä tuntia. Kaivoimme kukkarot, mutta kolikkosaaliina oli vain 60 senttiä. Niin pientä summaa kone ei huolinut. Parkkipirkon vierailu vaikutti yhtä epätodennäköiseltä kuin maksullinen pysäköintikin puolen tunnin matkan päässä lähimmästä kaupunkikeskustasta oli vaikuttanut, mutta järkytyksissämme päätimme sittenkin suunnata etsimään uimarantaa. Viitan olimme nähneet juuri ennen satamaa.

Hiekkatie johdatti meidät mukavan näköiselle hiekkarannalle, jolla oli saapuessamme vain yksi autokunta. Rannalla oli siistit pukukopit, rengaskeinut ja uuden näköiset puuceet, joihin oli hoksattu laittaa valokate katoksi. Rannan pöytä ja penkit kutsuivat evästelemään. Tankattuamme siirryimme tutkimaan uimamahdollisuuksia. Lämmin mutta navakka tuuli osui rantaan mutta ei onneksi päässyt nostattamaan kovinkaan suuria aaltoja. Ranta syveni niin loivasti, että ei joka hetki tarvinnut pelätä määrätietoisen taaperon hukkuvan, vaikka pienet aallot pientä ihmistä horjuttivatkin. Kuusivuotias luontotutkija oli innoissaan kaiken kokoisista kalanpoikasista.

Uintireissun jälkeen päätimme palata sataman parkkiin. Kävin rikkomassa setelin Salteriet-kahvilassa, jossa kuulin, että pysäköintimaksu onkin vapaaehtoinen eikä varsinkaan koske kahvilan asiakkaita. Tästä en ulkona huomannut mitään tietoa. Maksuilla on tarkoitus auttaa pitämään yllä alueen retkeilypaikkoja. Ajoimme siis parkkiin, kokosimme rattaat ja lähdimme näkötornille. Neljänsadan metrin pituinen esteetön reitti kulkee välillä rantakaislikon keskellä, välillä metsässä. Näkötornista pystyy ihailemaan muun muassa meren moreeniharjanteita, satamaa sekä vanhaa satamaa, josta yhteys merelle on jo maan kohoamisen takia katkennut.

Svedjehamnissa on pienellä alueella paljon mielenkiintoista ja maakravulle eksoottista. Läheisen uimarannan, kahvilan ja näkötornin lisäksi veneissä ja maalauksellisissa venevajoissa riittää ihailtavaa. Neljän kilometrin mittainen Bodvattnet runt -luontopolku jäi edelleen kiertämättä, kun taapero ei jaksaisi kävellä eikä enää myöskään suostu olemaan kannettavana. Osa reitistä on esteetön mutta ympäri ei pääse. Palaamme lähivuosina, kun lapset kasvavat.