Polkujuoksua Ketunlenkillä
Pari päivää sitten satoi yhtäkkiä reippaasti lunta. Torstai-iltana sitä oli lähistön poluilla 10-15 cm. Tänään oli pieni polkujuoksukisa samoilla poluilla. Oltiin lämpöasteiden puolella ja satoi hiljakseen vettä.
Viiden kilometrin mittainen Ketunlenkki kulkee Kurikan keskustan reunamilla osittain asutuksen keskellä. Autolla tulevalle kätevin lähtöpaikka on Jyräntien varressa, missä on pieni parkkipaikka. Ketunlenkki on maastoltaan monipuolinen; on kuivia polkuja, joilla saa olla tarkkana kivien ja juurten kanssa, on kalliota, on märkiä osuuksia pitkospuineen. Pinnanmuotoja Kettukalliolla ja Riuhdankalliolla on niin, ettei ”aakeeksi, laakeeksi” Etelä-Pohjanmaaksi uskoisi. Kun Ketunlenkin polulta poikkeaa vesitornin juurelle, voi mäeltä avautuvaa maisemaa ihailla vaikkapa eväiden syöntiin kelpaavan pöydän ja penkin äärestä. Paikka on tosin mopo- ja mönkijäkansan suosiossa eikä aina kovin siistissä kunnossa.
Tämänpäiväisessä polkujuoksukisassa valittavana oli 5 ja 9 kilometrin reitit. Kovin suurella joukolla ei poluilla rymytty, mutta koko ilman lapsia liikkunut väestö valitsi pitemmän lenkin. Siihen otettiin vauhtia Linjatien tuntumasta ja käytiin Paulaharjuntiellä Hirsikallion maastossa kääntymässä. Kärkijuoksijat ampaisivat matkaan aivan omaa vauhtiaan. Naisporukalla lähdimme liikkeelle mukavan maltillisesti. Polut olivat loskaiset ja kura roiskui. Puolivälissä lenkkiä porukka hajaantui. Nopeus ei ole valttini, mutta huomasin pääseväni ylämäessä helposti muutaman ohi. Tunnen reitin hyvin, joten tiesin, että parilla viimeisellä kilometrillä olisi hyvä ottaa loppukiri, jos energiaa vielä riittäisi. Kivisimmät osuudet olisivat ohi ja loppumatka olisi lievää laskua.
Loppuajakseni tuli lopulta 1:10:31, ja Sports Tracker näytti maalissa 9,1 km. Eipä olisi tullut tänään lähdettyä liikkumaan ilman tätä kisaa! Ajatella, että noin monipuolinen metsäreitti kulkee aivan kotikulmilla.
Viiden kilometrin mittainen Ketunlenkki kulkee Kurikan keskustan reunamilla osittain asutuksen keskellä. Autolla tulevalle kätevin lähtöpaikka on Jyräntien varressa, missä on pieni parkkipaikka. Ketunlenkki on maastoltaan monipuolinen; on kuivia polkuja, joilla saa olla tarkkana kivien ja juurten kanssa, on kalliota, on märkiä osuuksia pitkospuineen. Pinnanmuotoja Kettukalliolla ja Riuhdankalliolla on niin, ettei ”aakeeksi, laakeeksi” Etelä-Pohjanmaaksi uskoisi. Kun Ketunlenkin polulta poikkeaa vesitornin juurelle, voi mäeltä avautuvaa maisemaa ihailla vaikkapa eväiden syöntiin kelpaavan pöydän ja penkin äärestä. Paikka on tosin mopo- ja mönkijäkansan suosiossa eikä aina kovin siistissä kunnossa.
Tämänpäiväisessä polkujuoksukisassa valittavana oli 5 ja 9 kilometrin reitit. Kovin suurella joukolla ei poluilla rymytty, mutta koko ilman lapsia liikkunut väestö valitsi pitemmän lenkin. Siihen otettiin vauhtia Linjatien tuntumasta ja käytiin Paulaharjuntiellä Hirsikallion maastossa kääntymässä. Kärkijuoksijat ampaisivat matkaan aivan omaa vauhtiaan. Naisporukalla lähdimme liikkeelle mukavan maltillisesti. Polut olivat loskaiset ja kura roiskui. Puolivälissä lenkkiä porukka hajaantui. Nopeus ei ole valttini, mutta huomasin pääseväni ylämäessä helposti muutaman ohi. Tunnen reitin hyvin, joten tiesin, että parilla viimeisellä kilometrillä olisi hyvä ottaa loppukiri, jos energiaa vielä riittäisi. Kivisimmät osuudet olisivat ohi ja loppumatka olisi lievää laskua.Loppuajakseni tuli lopulta 1:10:31, ja Sports Tracker näytti maalissa 9,1 km. Eipä olisi tullut tänään lähdettyä liikkumaan ilman tätä kisaa! Ajatella, että noin monipuolinen metsäreitti kulkee aivan kotikulmilla.
Kommentit
Lähetä kommentti