Pässilänvuori Trail Run 2017
Olen harrastanut tavoitteellista juoksemista syksystä 2014 asti. Lähtötaso oli lähes nolla, mutta keväällä 2015 juoksin Naisten kympin Helsingissä. Alkoi harjoittelu puolimaratonille, joka toteutui lopulta viikko sitten Vantaalla. Maantiet on nähty, nyt on polkujen vuoro!
Tänään Jurvassa juostiin Pässilänvuori Trail Run, joka oli yksi juhlavuoden Suomi100-tapahtumista. Kisakeskuksena toimi Pässilän maja Tainuskylässä. Päivä oli kaunis mutta kylmä, lämpölukema oli nollan tuntumassa. Aamulla oli sankasti sumua, joka jonkin verran päivän mittaan hälveni. Aurinkoa emme silti päässeet näkemään.
Paikalle Pässilän majalle oli tullut 80 juoksijaa. Matkoissa oli runsaasti valinnanvaraa: 18, 9, 5 ja perhematkana 3 kilometriä. Pitkälle matkalle minulla ei missään tapauksessa olisi ollut puolimaratonin jälkeen virtaa, joten ilmoittauduin parin kaverin tavoin yhdeksälle. Poluilla meno olisi joka tapauksessa rankempaa kuin kovalla alustalla. On satanut paljon ja maastossa on märkää. Kisajärjestäjä suositteli nastakenkiä jalkaan - olikin ensimmäinen kerta sitten viime maaliskuun, kun niitä jalkaani sovittelin.
Pässilänvuoren seudulla on komeaa metsää. Reiteillä oli paljon korkeusvaihteluita. Välillä polku oli kuivaa ja helppoa mennä, pätkä juostiin jopa soratiellä. Välillä oli ihan kunnolla märkää, vaikka 9K-reitillä ei varsin suossa mentykään. Porukka lähti liikkeelle kunnon vauhtia, ja itse menin ensimmäiset viitisen kilometriä perusvauhtiini nähden liian lujaa. Tiesin sen, mutta en jaksanut olla huolissani. Puolimaratonin jälkeen olen ajatellut ottaa loppusyksyn juoksemiset rennosti ilman tavoitteita, mahdollisesti jopa nautiskellen. Hyytyisin, jos hyytyisin. Juomapaikka tuli kuin tilauksesta, ja sain hetken tasata hengitystä. Lähdin toisen naisjuoksijan perässä samaa tahtia. Kävikin niin, että vedimme toinen toisemme maaliin! Vaihtelimme veturia väliä, kunnes meinasimme vallan jämähtää märälle ja pehmeälle hakkuuaukiolle. Kävelyä ja huohottamista seurasi kuiva mutta hyvin kivinen polunpätkä, jolla piti sipsutella tarkemmin kuin olisi enää jaksanut.
Rankan osuuden jälkeen reitti kulki uudestaan saman juomapaikan kautta. Siitä maaliin oli enää pari kilometriä. Polku kulki loppumatkan armollisesti hyvää, kuivaa polkua alamäkeen, ja ehkä siksi kykenin vielä loppukiriin. Aikani oli yllättäen aika tasan tunti, tosin useammalla juoksijalla mittari näytti maalissa vasta runsasta kahdeksaa kilometriä. En ole koskaan ollut nopea, joten omassa mittakaavassani onnistuin pitämään maasto-olot huomioon ottaen hyvää vauhtia yllä.
Pässilänvuori Trail Run oli taidolla järjestetty kotoisa polkujuoksutapahtuma. Järjestelyt olivat hyvät, talkooväki sympaattista ja reitti oli merkitty maastoon selkeästi. Maaliin tulijaa odottivat kuuma mehu, banaani, sipsit ja karkit. Muistoksi sai Suomi100-pinssin, joka ainakin minua sykähdyttää enemmän kuin juoksukisoissa yleinen osallistumismitali, jolla ei tee kerrassaan mitään.
Tämän tapahtuman soisi kasvavan!
Tänään Jurvassa juostiin Pässilänvuori Trail Run, joka oli yksi juhlavuoden Suomi100-tapahtumista. Kisakeskuksena toimi Pässilän maja Tainuskylässä. Päivä oli kaunis mutta kylmä, lämpölukema oli nollan tuntumassa. Aamulla oli sankasti sumua, joka jonkin verran päivän mittaan hälveni. Aurinkoa emme silti päässeet näkemään.Paikalle Pässilän majalle oli tullut 80 juoksijaa. Matkoissa oli runsaasti valinnanvaraa: 18, 9, 5 ja perhematkana 3 kilometriä. Pitkälle matkalle minulla ei missään tapauksessa olisi ollut puolimaratonin jälkeen virtaa, joten ilmoittauduin parin kaverin tavoin yhdeksälle. Poluilla meno olisi joka tapauksessa rankempaa kuin kovalla alustalla. On satanut paljon ja maastossa on märkää. Kisajärjestäjä suositteli nastakenkiä jalkaan - olikin ensimmäinen kerta sitten viime maaliskuun, kun niitä jalkaani sovittelin.
Pässilänvuoren seudulla on komeaa metsää. Reiteillä oli paljon korkeusvaihteluita. Välillä polku oli kuivaa ja helppoa mennä, pätkä juostiin jopa soratiellä. Välillä oli ihan kunnolla märkää, vaikka 9K-reitillä ei varsin suossa mentykään. Porukka lähti liikkeelle kunnon vauhtia, ja itse menin ensimmäiset viitisen kilometriä perusvauhtiini nähden liian lujaa. Tiesin sen, mutta en jaksanut olla huolissani. Puolimaratonin jälkeen olen ajatellut ottaa loppusyksyn juoksemiset rennosti ilman tavoitteita, mahdollisesti jopa nautiskellen. Hyytyisin, jos hyytyisin. Juomapaikka tuli kuin tilauksesta, ja sain hetken tasata hengitystä. Lähdin toisen naisjuoksijan perässä samaa tahtia. Kävikin niin, että vedimme toinen toisemme maaliin! Vaihtelimme veturia väliä, kunnes meinasimme vallan jämähtää märälle ja pehmeälle hakkuuaukiolle. Kävelyä ja huohottamista seurasi kuiva mutta hyvin kivinen polunpätkä, jolla piti sipsutella tarkemmin kuin olisi enää jaksanut.Rankan osuuden jälkeen reitti kulki uudestaan saman juomapaikan kautta. Siitä maaliin oli enää pari kilometriä. Polku kulki loppumatkan armollisesti hyvää, kuivaa polkua alamäkeen, ja ehkä siksi kykenin vielä loppukiriin. Aikani oli yllättäen aika tasan tunti, tosin useammalla juoksijalla mittari näytti maalissa vasta runsasta kahdeksaa kilometriä. En ole koskaan ollut nopea, joten omassa mittakaavassani onnistuin pitämään maasto-olot huomioon ottaen hyvää vauhtia yllä.
Pässilänvuori Trail Run oli taidolla järjestetty kotoisa polkujuoksutapahtuma. Järjestelyt olivat hyvät, talkooväki sympaattista ja reitti oli merkitty maastoon selkeästi. Maaliin tulijaa odottivat kuuma mehu, banaani, sipsit ja karkit. Muistoksi sai Suomi100-pinssin, joka ainakin minua sykähdyttää enemmän kuin juoksukisoissa yleinen osallistumismitali, jolla ei tee kerrassaan mitään.
Tämän tapahtuman soisi kasvavan!
Hip hei, ihanaa että jatkat kirjoittamista! Jään odottamaan jatkoa ja tsemppaantumaan mukana.
VastaaPoistaEhdin jo huolestua, että kirjoittaminen loppui, kun tavoite tuli saavutettua. Onneksi löysit polut ja pyöräilyn! Onpa tosi mahtavaa päästä lukemaan uusista haasteista. Tsemppiä! :)
VastaaPoista