Polkuja ja pannukahvia

Kotinurkilla otin syyskuun projektiksi kulkea Kurikan Korvenkylän suunnalla Korven jotoksen polut. Ympyräreittejä on kolme, ja lisäksi Lohiluoman jotos hyödyntää osaksi samoja polkuja. Kartta löytyy täältä . Reiteillä kuljetaan talousmailla: eri ikäisissä metsissä ja peltojen reunoilla. Tunnelma on hyvin toisenlainen kuin paljon kulutetuilla kansallispuistoreiteillä. Vastaantulijana hirvi on todennäköisempi kuin ihminen. Korven jotos I (4,3 km) Ajoin aamutuimaan Mietaan hiihtokeskukselle. Oli ilahduttavaa, että latupohjia ei tarvinnut kulkea juuri nimeksikään, kun oikealle polulle pääsi melkein heti. Täytyi tosin tietää, mitä etsi; Korven jotos I:n viitta oli etuvasemmalla lammen takana.   Reitti teki ensin pienen kierroksen Mäkelänkalliolla ja kieppasi sitten oikealle Ylevän laavulle. Sieltä jatkoa piti vähän arpoa kartan kanssa, kunnes ymmärsin, että muovinauhat puissa liittyivät asiaan. Reitti jatkui laavun alapuolella ja kaartoi pian vasemmalle, Kalliojärven laavun kautta Kettu...

Kun saavuimme Kilpisjärvelle koko päivän mittaisen ajomatkan jälkeen, sää oli sateinen. Leutsuvaaran jälkeisen mutkan takaa paljastuneen jykevän Saanatunturin huippu oli tukevasti harmaassa pilvessä. Ymmärsin, että viimeistään käsivarren Lapin suurtuntureilla oli otettava tosissaan se, että tuntureille ei lähdetä huonossa säässä.  Sää onneksi muuttui aurinkoiseksi ja vielä parani päivä päivältä. Viimeisenä retkipäivänämme ohjelmassa oli Saanan huiputus sen loivimman, pohjoisen rinteen kautta. Olimme katselleet ja kesyttäneet tuota kilpisjärveläisten ”pihakiveä” alaviistosta jo pari päivää. Oli selvää, että 1029 metrin korkeuteen kohoavan tunturin valloitus ei olisi tasamaan asukkaalle ihan helppo rasti. Onneksi majapaikassamme Kilpisjärven biologisella asemalla lämpiäisi iltapäivällä rantasauna, kävi kuinka kävi! Kilpisjärven biologisen aseman rannassa Saanatunturin kainalossa. Lähdimme kävellen maantien vartta Kilpisjärven retkeilykeskukselle. Toinen vaihtoehto olisi ollut siirtyä...

Kolmen valtakunnan rajapyykki Toisena retkipäivänä lähdimme aamusta puolen kilometrin päähän laivarantaan. Olimme varanneet meno-paluuliput Malla-laivaan, joka veisi meidät Ruotsin puolelle Koltalahteen Kolmen valtakunnan rajapyykin reitin varteen. Matka kesti puoli tuntia. Oli hienoa katsella järveltä päin Iso-Mallaa, jonka kuvetta olimme edellispäivänä kulkeneet. Kitsiputous näkyi tunturin kyljessä selvästi. Päivä oli kaunis ja onneksi tuulettomampi kuin oli ennuste. Koltalahdessa nautimme heti alkuun päivätuvan fasiliteeteista - siis puuceesta - ja lähdimme sitten reippaasti kohti rajapyykkiä. Aikaa ei olisi kovin paljon, jos mielimme ehtiä paluulaivaan. Reitti oli niin hyvä, että jotkut työnsivät siellä lastenrattaita. Olimme jo edellispäivänä ihailleet kaukaa Norjan vuoria. Nyt ne olivat lähempänä, hain selkäevän muotoinen Bárrás näyttävimpänä. Kävelimme porukkana melko reipasta vauhtia rajapyykille; kolmen kilometrin matkaan meni melkein tunti. Siellä totesimme, että aikaa ei ole...

Joskus pääsee työnkin puolesta reissuun! Viime viikolla retkeilimme isolla porukalla Kilpisjärvellä. Säät suosivat ja ruska oli niin kaunis, mitä se kuivan ja kuuman kesän jälkeen voi olla. Majoituimme Helsingin yliopiston omistamalla Kilpisjärven biologisella asemalla muutama kilometri keskustasta pohjoiseen. Maisema biologisen aseman rannasta.   Ensimmäinen retkemme suuntautui Mallan luonnonpuistoon Kitsiputoukselle. Lähtöpisteeseen olisi voinut kävelläkin majapaikasta, mutta siirryimme tuon parin kilometrin matkan linja-autolla. Heti reitin alussa meille tarjoiltiin uskomattoman kaunista syksyistä maisemaa pohjoiseen Siilasjärvelle ja sen taakse Suomen ja Norjan välisen rajan tuntureille. Jäin koronatoipilaana letkan hännille katsomaan, että kaikki pysyvät mukana.   Reitin alku oli luulot pois ottavaa nousua Mallatunturien väliseen satulaan. Jonon viimeisten kanssa kertailimme, mitä luonnonpuisto oikein tarkoittaa. Polulta ei saa poistua, kun ideana on suojella herkkää tunt...