Pieksämäen Vedenjakaja-reitistöllä

Sukulointireissulla tuli tilaisuus tehdä maastopyörälenkki Pieksämäen Vedenjakaja-reitistöllä. Kyseessä on uusi, kaikkiaan 75-kilometrinen ulkoilureitistö, joka uusien polkujen lisäksi hyödyntää toki vanhojakin. Vaeltajille ja maastopyöräilijöille on tarjolla toisistaan erillisiä eri mittaisia ympyräreittejä. Takaisin ei siis tarvitse palata samaa reittiä kuin on lähtenyt. Ympyrät liittyvät yhdysreiteillä toisiinsa, joten lenkistä on helppo muotoilla itselle sopivan mittainen. Taukopaikkoja polkujen varrella on runsaasti.


Olin bongannut reitistön kartasta 12,6 kilometrin mittaisen Mtb Partaharju -lenkin, joka on luokiteltu keskivaativaksi. Paikallisoppaakseni lähti mieheni veli, jota suomalaisessa sukulaisterminologiassa elähdyttävästi kydyksi kutsutaan. Lähdimme liikkeelle frisbeegolfkentän harjumaisemista ja kiersimme reittiä myötäpäivään. Alussa polkuja risteili tuhkatiheään ja piti olla tarkkana seuraamassa sinisiä reittimerkkejä.


Itä-Suomessa jo pelkästään järvimaisemat ovat pohjalaiselle eksoottisia. Pinnanmuotojen vaihtelut ovat jyrkempiä kuin meillä, vaikkei Kurikassakaan ihan tasamaalla tarvitse ajaa. Mtb Partaharjulla on paljon single trackiä eli ihan tavallista ihmisen levyistä metsäpolkua. Enimmäkseen mennään hyvässä hiekkapohjaisessa harjumaastossa, eikä kiviä ja juuria ole vaivaksi asti. Muutama lyhyt suopätkä reitille osuu, ja joissakin kohdissa pieni puusilta vie ojan yli. Vähän leveämpiäkin metsäpolkuja mennään välillä, ja jokin siirtymä tehdään tietä pitkin.


Pyöräilykaverini oli matkassa sähköavusteisella täysjoustomaastopyörällä ja selvitteli kevyesti suo-osuudet ja kirpeät ylämäetkin. Itse jouduin jyrkimmissä sorapohjaisissa ylä- ja alamäissä taluttamaan, kun moisten ajamisesta ei omilla vakioreiteilläni saa kokemusta. Kaikkineen reitti oli kyllä sujuvaa pyöräiltävää minullekin, jolla maastossa pyöräiltyjä kilometrejä on takana vasta vajaa 400.


Kun olimme takaisin frisbeekentällä, kaivoin Sports Trackerin esiin. Yllättäen matkaa oli taitettu vasta runsas seitsemän kilometriä! Reitistön kartta on sen verran suurpiirteinen, että siitä ei selviä, mikä kaikki on laskettu kuuluvaksi tiettyyn lenkkiin. Päätimme lähteä käymään vielä Salvosenmäellä, josta olisi hieno näkymä järvelle. Suomen Ladun taukopaikalle asti pääsi esteetöntä luontoreittiä, ja siitä eteenpäin jatkui polku. Kun nousu kävi meille mahdottomaksi, jätimme pyörät varvikkoon ja jatkoimme jalkaisin mäen päälle ihailemaan maisemaa ja uusia taukopaikkarakennelmia. Maisema ulkokuntosalilta on vertaansa vailla!


Salvosenmäen lisälenkinkin jälkeen mittarissa oli vain runsas 11 kilometriä. Vedenjakaja-reitistöllä on tehty paljon hyvin ja huolellisesti, ja se varmasti lisää luontomatkailua Pieksämäellä. Toivottavasti merkintöjen osalta tapahtuu vielä hienosäätöä. Viittoja ja reittimerkkejä on tiheään, mutta siitä huolimatta jouduimme parissa risteyksessä haeskelemaan, minne pitäisi jatkaa.

YLE uutisoi vuosi sitten, että Pieksämäen kaupunki oli siihen mennessä satsannut reitistöön 300 000 euroa. Siinäpä on tuumailtavaa kotikaupunkiin.



LÄHTEET:

Nyyssönen, T. 2017. Kaipaatko vaihtelua retkikohteisiisi? — Pieksämäen 75 kilometrin reitistö haastaa Repoveden kansallispuiston. YLE.

VedenjakajaReitistö: http://sport.pieksamaki.fi/vjr/. Sport Pieksämäki 2018.

Kommentit

  1. Vau. Olis kyllä näissä (ikä)lukemissa oivallinen tuo sähkövarustettu pyörä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Kanuunakallio Kristiinankaupungissa

Kurikan Nuijapolku

Metsäkirkko Sikarämäkällä