Polkuja ja pannukahvia

Ruskaretkemme majapaikassa tarkkailtiin sääennusteita silmä kovana. Selkein sää näytti osuvan viimeiselle retkipäivälle, ja siihen ajoitettiin retki Riisitunturille Posion puolelle. Aamu valkeni aurinkoisena, ja odotukset olivat korkealla. Puiden ruskaa olimme nähneet Oulangan kansallispuiston jokivarsilla, mutta olisiko ylempänä tunturissa myös maaruskaa? Viime talvena perheen kanssa tekemälläni retkellä emme nähneet tunturista sumussa kerrassaan mitään, joten olisi joka tapauksessa mielenkiintoista nähdä, millaiseen ympäristöön Riisitunturi sijoittuu. Parkkipaikalla oli aamupäivällä jo paljon autoja, mutta paikka minibussillemme löytyi helposti. Kävelyreitti kulki suoraan Riisitunturin huipulle. Juuri ja juuri maltoimme hidastaa tapionpöydän eli leveyttä pituuden sijaan kasvaneen kuusen kohdalla. Kun puurajan yläpuolella huomasi katsoa taakseen, avautui mykistävä näkymä valtavalle Kitkajärvelle. Oli melkein kuin olisi katsellut Kolilta alas Pieliselle!  Tapionpöytä. Maisemaa Kitk...

Yksi Suomen suosituimmista retkeilyreiteistä, 12 kilometrin mittainen Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa, on ollut minulta kulkematta. Jyrävällä asti olen käynyt erään marraskuun kuuraisessa hämyssä, mutta silloin päivänvaloa ei piisannut pitemmälle. Muistan siitä riippusillan, käsittämättömän upean Myllykosken, juurakkoiset polut ja Jyrävän - ja sen, että yksin ei tarvinnut poluilla olla. Mielessäni kangasteli ruska-ajan kauhukuva täpötäydestä parkkipaikasta. Koska tämä oli työreissu, olimme liikkeellä isolla autolla. Toki olimme aamusta asialla, mutta yllätyin, kun paikan päällä oli vaikea valita, mihin kohtaan lähes tyhjää parkkipaikkaa pysäköisin. Reitillä päästään asiaan hyvin pian; ensimmäinen riippusilta on jo 300 metrin kävelyn jälkeen. Sillat ovat omassa viitekehyksessään tukevia ja turvallisia, mutta otimme vakavasti 10 metrin etäisyyden edelliseen ylittäjään. Yksinään sillalla on helppo päästä keinuvaan rytmiin, mutta seurassa silta tärisee usean ihmi...

Veri veti luontoon, mutta ei ollut ihan itsestäänselvää saada lapsista retkiseuraa. Ei kelvanneet suot, ei lähteiköt, ei tikkupullan paisto, ei sisiliskot pitkospuilla. Mutta kun yhdistyi lupaus kaura-mustikkapaistoksen hukuttamisesta vaniljakastikkeeseen ja mahdollisuus kalastukseen, sain seiskaluokkalaisesta seuraa. Siispä lähdimme Kauhajoelle tutkimaan Ikkelänjoen varressa kulkevaa 1,8 kilometrin mittaista Partiopolkua. Ikkelänjoki. Netissä näyttää olevan Partiopolun lähtöpaikoista vähän summittaiset tiedot. Emme nimittäin löytäneet Huuskontieltä mitään siihen viittaavaa, vaikka janareitin toisen pään piti olla siellä. Niinpä kokeilimme sitten lähestyä reittiä Ahtiaisentien kautta. Siellä oli selkeä pieni parkkipaikka ja infotaulu kalastajille. Reitti sukelsi tieltä kauniiseen kuusimetsään ja laskeutui pian jokirantaan. Täällä Kyrönjoen latvavedet virtaavat metsän keskellä. Pysäköintialue Ahtiaisentiellä. Reitti on merkitty kummitusheijastimin. Poika heitteli uistinta aina välillä, ...