Polkuja ja pannukahvia

Teuvan puolella Kurikan ja Teuvan rajalla näkyy kartassa parin kilometrin mittainen kapea kaistale luonnonsuojelualuetta. Aika hiljattain kuulin, että se on aarniometsää, ja sellainen on Etelä-Pohjanmaalla erittäin harvinaista. Kurikan keskustaa ympäröivistä metsistä lumet olivat melkein kadonneet, joten kävelyretki metsään sopi päiväohjelmaksi mainiosti. Tarkoitus oli ajaa Pohjoiskylän kautta Viiatinlammen eli ns. Kaaren montun taakse, mistä olisi polkua pitkin puolen kilometrin kävelymatka Aittakallion laavulle. Suojelualue olisi jonkin matkaa sen takana. Pohjoiskylässä oli maa valkoisena lumesta. Miten tilanne voi 15 kilometrin päässä kotoa olla aivan toisenlainen! Pohjoiskyläntielle oli pysäköity rekka. Siitä siirrettiin hissukseen trukilla apulantasäkkejä maatilan ulkorakennukseen, eikä tietä ollut toivoakaan päästä kulkemaan yli tuntiin. Niinpä muutin suunnitelmaa ja ajoin Norinkylään. Idän sijaan lähestyinkin suojelualuetta lännestä. Pysäköin luonnonsuojelualueen eteläpäähän sel...

Talvilomamme aikana Posiolla pilvet olivat roikkuneet alhaalla joka päivä. Viimeisenä mahdollisena tunturinvalloituspäivänä ne olivat maassa asti. Riisitunturin kansallispuisto oli meille uusi, ja olisi ollut intressejä nähdä, millaiset maisemat tunturista avautuvat. Käsittääkseni selkeällä säällä sieltä voisi nähdä Rukalle asti. Emme lannistuneet säästä, vaan teimme hyvät eväät ja lähdimme heti aamusta matkaan. Voisihan olla, että taivas selkenisi hetkeksi ennen iltapäiväksi ennustettua lumisadetta niin, että ainakin alempaa tunturinrinteestä näkisi jotain. Ja jollei selkenisi, niin olisi hyvä tilaisuus opettaa lapsille, että huonolla näkyvyydellä jätetään tunturit huiputtamatta. Mutta mahtoikohan kävelyreitti olla auki, kun joka päivä oli satanut lunta tai räntää? Riisitunturin talven perusreitti on reilun neljän kilometrin mittainen Riisin rääpäsy. Se on merkitty paremmin myötäpäivään ja tulee ensin tunturin laelle ja laskeutuu sieltä autiotuvalle. Saapuessamme iso parkkipaikka oli ...

Talviloma alkoi ja kauniit pakkaspäivät vaihtuivat vesisateeseen. Etelä-Pohjanmaa siirtyi kevääseen, mutta me pääsimme pitkittämään talvea Posiolle. Säässä ei ollut kehumista sielläkään, mutta olipa lunta. Koko reissun pääasiallinen tarkoitus oli päästä näkemään Korouoman isot jääputoukset. Posio oli hiljainen. Turisteja oli niin vähän, että kaupan kassakin tuijotti meitä epämiellyttävän pitkään. Niinpä oli yllätys, että Korouoman parkkipaikka oli niin täynnä autoja, että jouduimme hetken odottamaan saadaksemme auton parkkiin. Linja-autojakin oli neljä! Mistä nämä kaikki olivat tulleet? Tiettävästi ainoa paikka, joka Posiolla vuokraa Korouoman jäisellä reitillä tarvittavia liukuesteitä kenkiin, on reitin alussa oleva Eräkahvila. Riittäisiköhän meille mitään? Sympaattisessa kahvilassa meitä palveltiin leveällä paikallismurteella. Lapset saivat kuin saivatkin simppelit nastat päkiöitten alle, ja meille aikuisille kaivettiin viimeiset kunnon ketjuviritelmät, jotka pureutuvat jäähän kuin v...