Polkuja ja pannukahvia

Pahoiteltakoon heti alkuun. Kielikorvaani raastaa norjan kielen sanasta ’rullesteinfjæra’ kömpelösti suomennettu ”rullakiviranta”. Mikä ihmeen rullakivi? Jossakin tuli vastaan kuvaavampi suomennos ”pyörökiviranta”, jolla mennään tämä postaus. Pohjois-Norjassa on muutamia merenpoukamia, jotka ovat täynnä pyöreäksi hioutuneita kiviä. Parhaimmillaan kivet ovat kauniin värikkäitä. Altasta viitisentoista kilometriä länteen Storviknesetissä on rannoista yksi. Se ei ole kaunein, mutta sinne on perheen kanssa taitettavaksi sopiva 1,4 kilometrin mittainen polku. Mitään viittoja ei maastossa ole, mutta Kerran elämässä -blogissa on riittävän hyvät ohjeet rannan löytämiseksi. Storvik-tunnelin eteläpäässä levähdysalueelta lähtee hiekkatie niemelle koilliseen. Se jatkuu metsässä hyvänä, selkeästi erottuvana polkuna. Polkuja on syntynyt useampiakin, mutta varminta on valita niistä paras. Hyvin pian kävi selväksi, että pyörökiviranta ei ole tiedossa kuin suomalaisilla. Joka ikinen reitillä tavattu ihm...

Itsestään selvä osuus reissua Pohjois-Norjan Senjan saarelle oli paikallisiin retkeilyreitteihin tutustuminen. Ilmeisesti ihmiset raahaavat lapsiaan jopa saaren näyttävimmille vuorille, mutta omana tavoitteenani sekä lasten että polveni tähden olivat enemmän meikäläisiä tuntureita vastaavat huiput. Kävimme perheen kanssa Rivenillä (388 m), josta oli hieno näkymä Husøyn kalastajasaarelle. Siinä vain alkunousu oli raskaanpuoleinen, mutta pienemmältä lapselta meni auringonpaahteessa intressit heti alkuunsa. Niinpä ilmoitin seuraavana päivänä suuntaavani iltalenkille yksin. Lähtö Seglalle, Bardenille ja Arnakkenille. Lähtö Arnakkenille (359 m) on samasta paikasta Fjordgårdista kuin suositummille Seglalle ja Bardenille. Olimme jo parin päivän aikana päässeet tunneleissa ajelemisen makuun, mutta Fjordgårdiin ajoin ensimmäistä kertaa monta kilometriä vain yhden auton levyisessä tunnelissa, jossa oli vain siellä täällä ohituspaikkoja. Melko kuumottavaa! Onneksi ajokäyttäytyminen on Norjassa jo...