Pirunpesä Jalasjärvellä

Lopultakin lasteni voimat ja jännityksensieto ovat sillä tasolla, että saatoin viedä heidät Jalasjärven Pirunpesälle. Ei sillä, että olisin säikkynyt vanhaa vihtahousua, mutta laskeutuminen 23 metriä syvään pystyrapaumaan vaatii silti jonkin verran kanttia. 

 

Lapsuudestani 80-luvulta muistan Isovuoren Pirunpesän lähinnä painaumana maastossa. Vanha kansa arvelee itse pirun asustelleen isojen kivilohkareitten onkaloissa; lieneekö tuolloin ollut aavistustakaan, mitä lohkareitten alla on ja miten syvällä. Kun paikkaa alettiin 80-luvulla tutkia, sitä pidettiin ensin valtavana hiidenkirnuna. Kun sitä myöhemmin tyhjennettiin maa-aineksesta, selvisi, että kyseessä onkin Suomessa ainutlaatuinen rapautumisonkalo. Tärkeänä rahoittajana sen tyhjennysprojektissa oli yllättäen Pertti "Spede" Pasanen, jota kunnioittava patsas löytyy läheltä rapaumaa.

Pääsy Isovuorelle on vapaa ja sinne voi ajaa autolla perille asti. Pirunpesän partaalle - alas onkaloon ja ylös näkötorniin - pääsemisestä saa kuitenkin pulittaa muutaman euron. Matkaa voi taittaa myös jalkaisin kolmostien varresta Juustoportilta, jolloin käveltävää on yhteen suuntaan 7,5 km. Kävimme ostamassa kahvilasta pääsyliput ja aloitimme laskeutumisen jyrkkiä rappusia pitkin. Ilma viileni joka askelella. Helteellä laskeutuminen alle kymmeneen asteeseen tuntuu ihanalta! Nyt viileämmällä säällä alkoivat kädet pian palella, kun niillä puristi jääkylmiä kaiteita.

Pirunpesän pohja oli vielä niin jäässä, että rappusilta ei päässyt laskeutumaan alas asti. Saattaa kuulemma mennä heinäkuun puoliväliin asti, että kaikki jää on sulanut. Muistelen aiemmalla reissulla nähneeni sammakoita onkalon pohjalla. On ihmeellistä, miten karuissakin olosuhteissa elämä pysyy yllä.

 

Emme viihtyneet kauaa maanpinnalla vaan kiipesimme jonkin matkaa näkötorniin. Se on rakenteeltaan sen verran ilmava, että minulle riitti toinen tasanne. Uudehkojen monitehosilmälasieni läpi nähtynä maapallo keinui pahoin.

Sain hieman vastahakoiset lapset houkuteltua vielä 250 metrin päähän Kollinluolalle, jolla en ollut aiemmin käynyt. Tiettävästi luola on palvellut vuosina 1841-1930 eläneen paikallisen Juho Luhdanmäen metsästysreissujen tukikohtana.

 

Pirunpesä on Suomen mittakaavassakin erityinen luontokohde. Ja tällaista tarjoaa oma kotikaupunki!