Polkuja ja pannukahvia

Hidas kotiinpaluu kolmen sukupolven kesäreissulta Itä-Suomesta jätti mahdollisuuden kansallispuistovierailulle. Päivä oli sateinen, mutta sääennusteen mukaan pilven reuna kulkisi niin, että Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä ei sataisi. Kansallispuistossa on eri mittaisia päiväretkeläiselle sopivia rengasreittejä, mutta jos reissuaan laajentaa kansallispuiston ulkopuolelle, jää maakuntauraa vaellettavaksi useammaksi päiväksi. Lapset eivät olleet järin innostuneita luontoretkestä, mutta minkäs teet, jos kuski ajaa polun päähän parkkiin ja kaappaa eväsrepun mukaansa. Sen verran tunsin perillisiäni kohtaan armoa, että 6,8 km mittaisen Kotajärven polun sijaan tuunasin meille vähän lyhyemmän reitin. Tavoitteenamme oli kävellä ensin 1,5 km matka Kotajärvelle, missä olisi nuotiopaikka ja muut fasiliteetit. Sieltä palaisimme takaisin päin Mastomäen polun rengasreitille. Sää oli pilvipoutainen mutta sen verran tuulinen, että hyttysiä oli vain vähän. Leveä sorapolku lähti komeaan kuusim...

Lopultakin lasteni voimat ja jännityksensieto ovat sillä tasolla, että saatoin viedä heidät Jalasjärven Pirunpesälle. Ei sillä, että olisin säikkynyt vanhaa vihtahousua, mutta laskeutuminen 23 metriä syvään pystyrapaumaan vaatii silti jonkin verran kanttia.    Lapsuudestani 80-luvulta muistan Isovuoren Pirunpesän lähinnä painaumana maastossa. Vanha kansa arvelee itse pirun asustelleen isojen kivilohkareitten onkaloissa; lieneekö tuolloin ollut aavistustakaan, mitä lohkareitten alla on ja miten syvällä. Kun paikkaa alettiin 80-luvulla tutkia, sitä pidettiin ensin valtavana hiidenkirnuna. Kun sitä myöhemmin tyhjennettiin maa-aineksesta, selvisi, että kyseessä onkin Suomessa ainutlaatuinen rapautumisonkalo. Tärkeänä rahoittajana sen tyhjennysprojektissa oli yllättäen Pertti "Spede" Pasanen, jota kunnioittava patsas löytyy läheltä rapaumaa. Pääsy Isovuorelle on vapaa ja sinne voi ajaa autolla perille asti. Pirunpesän partaalle - alas onkaloon ja ylös näkötorniin - pääsemisestä sa...

Neva-Lyly on pieni suojärvi Karvian itärajalla. Sen ympäri on rakennettu talkoovoimin 1,3 km pitkä pitkospuureitti. Tien päässä järven rannalla on monenlaisia hiljattain rakennettuja mukavuuksia: kaksi avokotaa, esteetön kuivakäymälä, nuotiopaikka, pukukoppi, kaivo ja jopa sauna. Hiekkarannalta lienee hyvä käydä uimassa. Myös soutuvene on kävijöiden käytössä. Pysäköintitilaa on, ja parin käyntikerran perusteella paikka on hyvänä ”puskaparkkina” luontohenkisten matkailijoiden tiedossa.   Isompi lapsi jäi kokeilemaan kalaonneaan, kun minä ja pienempi lapsista lähdimme pitkospuureitille. Alkukesän kukkaloiston takia olin puhunut suoretkestä jo jonkin aikaa - eikä Neva-Lyly todellakaan pettänyt kävijäänsä! Suopursut kukkivat valkoisena kantena, samoin suovillat. Aivan rannan tuntumassa oli vaaleanpunaista suokukkaa. Myös valokki aloitteli jo kukintaansa. Kauempaa laajalta suoalueelta kantautui varmaankin satojen lintujen kova kaakatus.     Pitkospuut olivat todella hyvässä ku...

Olemme tulleet siihen pisteeseen, ettei ole enää ihan itsestäänselvää saada omista lapsista retkiseuraa. Toinen on 13-vuotias, toinen kahdeksan. Jurvan Sällinpolulle sain heidät kuitenkin houkuteltua, kun hyvä sää yhdistyi uintimahdollisuuteen, kalavesien kartoittamiseen ja lupaukseen käydä Jurvan keskustan köysipuistossa, jos vielä jaksetaan. Sällinpolku on neljän kilometrin mittainen ja kiertää Säläisjärven. Hyvänä lähtöpaikkana toimii leirintäalue, joka jää Kauhajoen ja Jurvan välisen tien varteen. Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään, jolloin alkutaival kuljetaan maantien toisella puolella hiihtoladun pohjilla. Navakka tuuli piti hyttyset poissa. Mustikka kukki, samoin metsätähti. Perheen pienintä täytyi kuitenkin pian alkaa motivoida geokätköjen etsimisellä. Niitä onkin koko reitin mitalta!   Oikean reitin löytämiseksi kartta oli tarpeen. Järven puolelle palattua puissa oli jonkin verran oransseja maalimerkkejä, mutta mitään viittoja ei näkynyt. Polku oli paikoin kostea. ...