Seitsemisen kansallispuiston maastopyöräreitti

Seitsemisen kansallispuistoon on merkitty yksi 17,9 km mittainen maastopyöräreitti. Helpoksi sen tiesin, mutta se sopi vapaapäivän agendaan oikein hyvin. Seitsemisessä olen joitakin kertoja käynyt, viimeksi Torpparintaipaleella, mutta reitit olen tähän asti mennyt kävellen. Pyörällä ehtii nähdä enemmän! Pyöräily on Seitsemisessä sallittua vain merkatulla pyöräreitillä ja teillä.

Ajoin auton parkkiin Kirkas-Soljaselle puiston kaakkoiskulmaan. Autoja oli matkan varrella parkissa joitakin. Alkoi olla jo lounasaika, mutta tankatessa oli tullut niin kylmä, että lounaan syöminen vaati vähän lämmittäviä pyöräilykilometrejä alle. Lähdin pyöräreittiä pohjoiseen. Se alkoi hieman jo luonnon valtaamana metsäautotienä; paikoin henkilöauto olisi kylläkin jäänyt pohjastaan kiinni. Liesilammin ja Kettulammin välillä pysähdyin hetkeksi katselemaan majavien jälkiä.

Vajaan neljän kilometrin päässä Soljasilta kääntyi Liesijärvelle Pirkantaipaleeseen kuuluva mukava single track. Se oli melko sujuvaa ajettavaa minullekin, vaikken ole mikään tekniikkavelho. Puita tosin oli kaatunut reitille jonkin verran. Liesijärven eteläisessä pohjukassa istahdin nuotiopaikalle kaivamaan ruokatermosta repusta. Lintujen sirkutus huumasi korvia. Verensokerin käännyttyä nousuun etsin paikalta vielä geokätkön ennen kuin ponkaisin paluumatkalle sinne, mistä olin tullut.

Liesijärven laavun nuotiopaikka.

Ei ruuhkaa geokätköilijöistä.

Metsätiereitti jatkui luoteeseen kääntyäkseen jo pian kohti etelää. Varjoisimmissa kohdissa oli vielä vähän jäätä. Matkan varrelle jäi karun näköinen ennallistamispoltettu metsäalue. Puut oli kaadettu käsipelillä; juurikaan koneen jälkiä ei maastossa näkynyt ja kannot olivat paikallaan. 

Tie muuttui ehdaksi, kovapohjaiseksi soratieksi ja matka taittui äkkiä. Pitkäjärven rannassa on vuokratupa, mutta koska siellä ei ollut asukkaita, kävin katsomassa rantaa tarkemmin - ja olin astua ison sammakon päälle. Paikka olisi uimalaitureineen hieno tulla joskus yöpymään.

Pitkäjärven vuokratuvan rantaa.

Pitkäjärveltä alkoi lenkin mukavin osuus. Neulaspolulla ajo oli sujuvaa mutta vaati kuitenkin keskittymistä ja eteensä katsomista niin, että muu unohtui. Ja mitä minä näinkään: pitkospuut! Ne oli asennettu niin liki toistaan, ettei tarvinnut pelätä renkaan jumittumista niiden väliin. Voi mitä nautintoa! Metsä ympärillä oli upeaa vanhaa kuusikkoa, melko lähellä Multiharjun aarniometsää. Ainoastaan polulle kaatuneet kuuset katkaisivat menon välillä turhankin usein. Pyörän nosteleminen paksujenkin kuusenrunkojen yli alkoi käydä jo voimailusta.

Neljän kilometrin polkunautiskelun jälkeen tulinkin autotielle. Se siitä. Ajelin Saari-Soljasen rantaan päiväkahville.

Saari-Soljaselta näkyi niin upea lautabaana kohti Kirkas-Soljasta, että lankesin kiusaukseen. Ei pyöräreitti ihan siitä olisi mennyt, mutta mikä tunne olikaan viilettää kevätauringon paisteessa tasaisella, leveällä baanalla suon yllä! Autolle tullessa matkantekoon oli kulunut pysähdyksiä lukuun ottamatta kaksi tuntia ja Polariin kertynyt reilut 20 kilometriä.

Parasta pyöräreitillä oli siis 1,7 km pisto Liesijärvelle ja kilometrit Pitkäjärveltä tielle. Niitä voi kutsua maastopyöräilyksi. Metsä ympärillä oli toki koko ajan upeaa tai vielä upeampaa, ja järvet toivat mukavaa vaihtelua maisemaan. Toivottavasti maastopyöräilyreittiä kehitettäisiin Seitsemisessä niin, että polkuajoa olisi enemmän; sitä vartenhan maastopyörät ovat.