Polkuja ja pannukahvia

Pyhä-Luoston tunturijono on Suomen eteläisin. Juuri Kolilla käyneenä tuntuu huikealta, että tunturit ovat aikanaan kuuluneet samaan Karelidien vuoristoon Kolin kanssa. Kansallispuistossa on pienellä alueella paljon nähtävää, ja siksi aloin jo talvella pehmittää poikaani mukaan noin 30 kilometrin vaellukselle. Reitin erikoisuutena on Lampivaaran ametistikaivos, jonka ääreen ei edes pääse autolla. Pyhä-Luoston kansallispuisto on helposti saavutettavissa yleisilläkin kulkuneuvoilla. Siksi arvelin, että siellä olisi paljon muutakin porukkaa. Ensimmäinen vaelluspäivä Kesäloman alussa minulla oli suunnitelma sekä yksin että kaksin tehtävään vaellukseen, mutta lopulta poika ei malttanut jäädä pois. Sääennuste näytti reissun ajaksi noin 20 astetta ja poutaa. Lähtöpäivänä Suomen lämpimin kolkka oli Utsjoki, 26 astetta. Ajoimme omalla autolla illaksi Luostolle ja siirryimme sieltä bussilla Pyhälle. Oli jo aika myöhä ja olimme matkasta valmiiksi väsyneitä, kun lähdimme talsimaan kohti Pyhänkastee...

Perheen yhteisenä lomareissuna oli tänä kesänä Itä-Suomen kierros. Yhtenä tavoitteena oli käydä ihailemassa kansallismaisemaa Kolin huipuilla ja yöpyä kansallispuistossa teltassa ja riippumatossa. Kolilla on retkeilyreittejä kymmeniä kilometrejä. Tupia on paljon, mutta likikään joka taukopaikalle ei saa leiriytyä. Nettiä haravoiden löytyi Pielisen rannassa sijaitseva telttailualue Rykiniemi. Oli ihana kesäpäivä: aurinkoinen, lämmin ja tuuleton. Olimme lähteneet aamulla Punkaharjulta ja syöneet Joensuussa vatsat täyteen. En ollut yrittänytkään markkinoida perheelle mitään pitkää reittiä Kolilla, koska illalla piti vielä olla aikaa nautiskella leirielämästä. Ajoimme siis autolla ylös asti. Tien sivuun oli pysäköity autoja jo hyvän matkaa ennen parkkipaikkoja. Toki autojen välissä oli jo tyhjiä paikkoja, joten ehkä polut eivät olisi ihan niin täynnä kuin aiemmin päivällä. Lyhyen matkan huipulla sijaitsevalle luontokeskukselle olisi päässyt gondolihissillä, mutta valitsimme portaat. Täytim...