Rentukkaretki Lohiluomalle

On jo tainnut tulla tavaksi kävellä Kurikan ja Kauhajoen välillä virtaavan Lohiluoman varteen kevään taittuessa kesäksi. Tällä kertaa lähdin ystävän kanssa kiertämään 7,2 kilometrin pituista Lohiluoman jotosta, joka on yksi neljästä toisiaan viistävästä polkulenkistä Hakunin ja Korvenkylän alueella Kurikassa. Ajankohdan valinnalle on selkeä syy: luoman varressa keltaisena hehkuvat rentukat!

 

Keskustasta tullessa on kätevä jättää auto Hakunin hiihtokeskuksen parkkipaikalle osoitteessa Hakunintie 77. Latupohjien risteillessä täytyy vähän katsoa karttaa, että tulee lähteneeksi oikealle, kapealle metsäpolulle. Reittiä on kyllä merkitty puihinkin punaisilla täplillä, mutta ne eivät olleet enää kovin kirkkaasti näkyvissä. Hiihtokeskuksen kallioitten jälkeen laskeudutaan peltojen keskelle. Pian vasemmalle puolelle jää Hakunin kotieläintila. Kovin oli hiljaista. Vain komea vuohi tuli aitauksensa toisesta päästä juoksujalkaa luoksemme, kun kuljimme ohi.

Pian kotieläintilan jälkeen olisi pitänyt huomata kääntyä vasemmalle. Emme huomanneet. Takaisin kääntymisen sijaan oikaisimme heinää kasvavan Kaukakydön poikki oikealle polulle. Kydöllä säikäytimme hirven pois rauhalliselta ilta-aterialtaan. Seurasi reitin ainoa kostea osuus ennen komealla kalliolla sijaitsevaa Korven laavua.

 

Laavulla tuhersimme hetken geokätkön kanssa ennen kuin jatkoimme eteenpäin. Polkuja risteää laavun kohdalla niin monta, että maailman parantamisen sijaan on hyvä hetken keskittyä reittivalintaan. Hakunintien ylityksen jälkeen seuraa taimikkoa ja pellon ylitystä, mutta yllättävän pian tupsahdetaan keitaalle: kaunis Lohiluoma!

 

Reitti seurailee lehtomaisissa maisemissa Lohiluoman vartta hyvän tovin. On harmi, että tuolla välillä ei ole oikein mitään evästelypaikkaa. Mielellään viipyisi virtaavan veden äärellä pitkäänkin! Rentukat kuitenkin kukkivat kauniisti, ja niiden kuvaamisessa oli hyvä syy olla jatkamatta matkaa ihan heti.

Reitin merkinnät olivat nyt jotenkin talviterässä. Karttaa piti lukea matkalla moneen otteeseen, ja kun tarkkaavaisuus oli keskittynyt kuulumisten vaihtoon, kuljimme harhaan. Reitillä vierähti pari tuntia reippaasti kävellen ja toisaalta välillä nautiskelemaan pysähdellen. Maastopyörän jälkiäkin reitillä näkyi, mutta itse pidän ainakin Lohiluoman vartta turhan haasteellisena pyörälle.