Lauhanvuoren Geobike-reitillä (16 km)

Lauhanvuoren Geobike-reitti on ollut ajatuksissani koko olemassaolonsa ajan. Nyt oli tilaisuus käydä koeajamassa vuoren lakea kiertävä 16 kilometrin lenkki. Kätevintä on lähteä myötäpäivään viitoitetulle reitille Lauhanvuoren laelta näkötornin luota, mutta myös Spitaalijärven parkkipaikalta on mahdollista reitille suunnistaa. 

Olen taktisesti myynyt ensimmäisen maastopyöräni miehelleni, ja sainkin hänestä pyöräilyseuraa, kun kuulopuheiden perusteella vakuutin reitin olevan läpeensä mukavaa ja helppoa ajettavaa. Yöllä ja aamulla oli pakkasta ja syyspäivästä tuli aurinkoinen ja tuuleton - siis upea. Maassa oli kuuraa, kun polkaisimme näkötornin parkkipaikalta matkaan. Lauhanvuoresta on tuttua tien toinen puoli merkittävimpine luonnonnähtävyyksineen, mutta Geobike-reitti vei tuntemattomammille seuduille.

Alkumatka oli laskettelua pakkasen kohmettamalla helpolla single trackilla. Hieman piti tarkistella, miten perässä tulija pärjää, mutta hyvin pian tavoitin saman huolettoman flow-fiiliksen kuin Saariselän aurinkoisilla talvipoluilla kruisaillessa. Pitkän laskun jälkeen teimme pienen piston Kaivolammille, jossa ei ole koskaan tullut käytyä. Lammen rannalla oli soma taukopaikka, jossa leiriytyminenkin on sallittua. Suon reunustama lampi ei kylläkään houkutellut uimaan, eli sen puoleen Spitaalijärvi vetää edelleen yöpymispaikkana pidemmän korren. 

 

 

 

Jatkoimme reitillä eteenpäin valoisalla mäntykankaalla. Kahvihammasta kolotteli sen verran, että päätimme pysähtyä Kärkikeitaan päivätuvalla. Tupa oli ulkoa suorastaan valokuvauksellinen! Sisällä oli siisti pieni huone, jossa hätätilassa yöpyisikin. Sen seinät ja katto oli kylläkin vuorattu levyillä, jotka olivat kosteudessa ikävän näköisesti käpristyneet.

 

 

 

Alkoi pidempi taival ilman rakennettuja taukopaikkoja. Polku oli koko ajan joko leveämpää tai kapeampaa neulasbaanaa tai jopa sorapohjaista metsätietä. Meno oli rentoa ja sujuvaa, ja sekä minä että maastopyöräilyä harrastamaton mieheni olimme tyytyväisiä. Kun reitti kääntyi Spitaalijärveä kohti, koitti maksu alkumatkan laskettelusta. Vaikka Lauhanvuori on korkea, nousu sinne on kuitenkin joka suunnasta maltillinen. 

Lähellä Spitaalijärveä oli reitissä kohta, josta olin toisesta blogista lukenut. Geobike-reitin viitta osoitti poluttomalle kankaalle. Todellako? Valmiitakin polkuja risteilee Spitaalijärven lähistöllä riittämiin. Reitti oli kuitenkin merkitty puihin niin huolellisesti, että sen täytyi olla tarkoitettu niin. Käänsimme siis pyörät varvikkoon. Sen verran painaumaa metsänpohjasta löytyi, että ymmärsimme, että tähän todellakin toivotaan polkua, jota me osaltamme juuri teimme. Tällä pätkällä sai sykkeet kunnolla ylös! 

 

Spitaalijärvellä oli tarpeen vähän levähtää. Maisema oli kaunis, kun järvi oli osittain riitteen peitossa. Jäljellä oli parin kilometrin matka telttailualueen kautta Lauhanvuoren laelle. Tämä oli oikeastaan ainoa osuus, jossa polulla oli kunnolla juuria ja kiviä, mutta ei silti niin, että ajaminen olisi ollut vaikeaa. Viimeisessä nousussa sai taas sen verran tosissaan polkea, ettei autoon tarvinnut mennä kylmissään.

 

Ylimääräisine pistoineen lenkille tuli mittaa 17,5 kilometriä. Koko reitti oli mukavaa, leppoisaa ajettavaa. Kokematonkin maastoajaja pärjäsi hyvin. Teknistä ajohaastetta kaipaavalle tämä ei kylläkään ole unelmakohde. Reitti olisi mahdollista jakaa kahtia, koska se ylittää Lauhanvuorelle tulevan tien kahdessa kohtaa. Silloin se olisi sopiva polkea vaikka lapsenkin kanssa.