Perhe telttaretkellä Fäbodassa

Viime aikoina silmiini on osunut paljon hehkutusta Pietarsaaren Fäbodasta. Loppukesän vapaalle viikonlopulle alkoi siis muodostua vielä yksi telttaretkisuunnitelma. Fäbodasta on varsin vähän tietoa saatavilla, ja niinpä suunnittelin reissun parin blogipostauksen pohjalta.

Fäbodassa rannan pohjoispää on kuulemma eteläpäätä suositumpi. Siellä on kahvila, karavaanarit ja laguunin muotoinen Lillsand-hiekkaranta. Suuntasimme siis suosiolla rauhallisemmille vesille eteläpään Storsandiin, jonne oli kotoa parin tunnin matka. Alun perin olimme lähdössä matkaan esikoisen kanssa kahden, mutta kun kolmevuotias alkoi kärttää mukaan, oli puhuttava mieskin ympäri. Niinpä lähdössä oli lopulta koko perhe! Perinnöksi saadun harjatelttamme lisäksi lainasimme mukaan tilavamman tunneliteltan. Evästä pakattiin mukaan niin reilusti, että sunnuntaina voitaisiin olla iltapäivään asti, jos mieli tekisi. Tälle reissulle otettiin myös vesikanisteri mukaan, koska mitään tietoa kaivoista ei ollut.

Auto jätettiin parkkiin Isohiekantien päähän. Siellä oli pari asuntoautoa ja useita henkilöautoja - ja vessa, joka on nähdäksemme rannan ainut. Menimme sen kohdalta rantaan. Storsandin hiekkaranta-alue rajautuu etelässä tiukasti huvila-alueeseen, pohjoisessa kallioihin. Hienolla hiekkarannalla oli muutama seurue, mutta ehkä ihmiset olivat tuulisella säällä enemmän vaelluspoluilla kuin pulikoimassa.

Teltoille olisi ollut suojainen joskin ehkä vähän rauhaton paikka rantatöyrän takana lyhyen matkan päässä vessasta. Merinäköala vei kuitenkin voiton, ja pystytimme teltat tuulten armoille rantakallioiden väliin. Kallioilla nautitun välipalan jälkeen me aikuisetkin ehdimme rantaa tutkimaan; lapsethan siellä olivat jo leikkiensä maailmoihin uponneet. Tuulesta huolimatta oli sen verran lämmin, että päätimme vaihtaa uikkarit ja ainakin kahlailla vedessä. Hirveän kauas ei tarvinnut kahlata pystyäkseen uimaan.

 

Päivällisen jälkeen lähdimme kävelylle Lillsandiin. Neulaspolut ja kalliot antoivat aihetta kaivata kotiin jäänyttä maastopyörää. Ehkä tänne pitää joskus palata sen kanssa! Lillsandissa levähdimme kallioilla hetken, ja totesimme, että retkipaikkavalintamme meni aivan oikein. Storsand on Lillsandia luonnontilaisempi ja meidän makuumme mukavampi. Paluumatkalla etsimme geokätköjä, joita alueella on paljon. Teltoilla söimme iltapalan ja katselimme auringonlaskun. Lapset keksivät hämärään asti omia leikkejään hiekalla, kallioilla ja veden äärellä. Kaikki oli täydellistä!

 

Kanssani teltassa yöpyi ensikertalainen: reipas ja rohkea kolmevuotias tyttäremme. Pienten iltahöpinöiden jälkeen hän nukahti äkkiä, käteni varmuuden vuoksi poskeaan vasten. Tuuli ei tyyntynyt ollenkaan, ja tuntui, että teltta lähtisi lentoon, ellemme olisi siellä painona. Muuten yö oli lämmin. Minulla oli testissä uusi Pajak-untuvamakuupussini, jolla näissä oloissa tarkeni vallan hyvin. Täytyy testata se uudelleen kylmemmällä säällä. Tyttö nukkui telttaa riepovasta tuulesta huolimatta hyvin, vaikka pari kertaa kiskoin hänet teltan nurkasta takaisin paikalleen.

Aamulla selvisi, miksi teltan katto laskeutui yöllä naamalle. Tuuli oli muuttanut suuntaa, voimistunut entisestään ja puhalsi nyt juuri niin päin, että telttakangas painui kasvoillemme. Tyttö heräsi pirteänä ja paineli hetken häntä pidäteltyäni herättämään toisen teltan väen. Navakan tuulen takia oli kaivettava takit esiin. Itse olin neljän hengen lähtöhässäkässä unohtanut pitkät housut kotiin, ja mies oli jättänyt jotakuinkin kaikki lämpimät vaatteet pois rinkastaan. 

Aamupuurosta selvisimme vielä leppoisasti, mutta sitten hermot alkoivat kiristyä. Tuulelta ei päässyt suojaan missään kohtaa rantaa. Tyttö, jolla eniten oli päällä, paleli. Sovimme lähtevämme lounaan jälkeen. Muut paitsi rannassa leikkinyt esikoinen hakeutuivat kuitenkin pian teltan suojaan. Totesimme, ettei ole mitään järkeä kyhjöttää teltassa odottamassa lounasaikaa, että pääsee pois retkeltä. Niinpä aloimme harmissamme pakata kamppeita dramaattisen tyttäremme karjuessa: ”Tää ei oo mun päivä!”

Kotona totesimme kuitenkin jääneemme reissusta plussan puolelle. Ensimmäinen päivä oli hieno, ja oli merkityksellistä olla yöretkellä koko porukalla. Ehkä ensi kerralla meren rannassa tingimme näköalasta ja asetamme prioriteetiksi telttapaikan suojaisuuden.